Tältä sivulta löytyy tietoja haastatteluja ja kirjaesitelmiä varten. 1. Miten minusta tuli kirjailija Haaveilin lapsesta asti siitä, että minusta tulisi kirjailija, ja olen aina rakastanut tarinoita niin leikin kuin kirjallisuudenkin muodossa. Äitini on ollut merkittävä henkilö siinä, että kirjoista tuli minulle niin tärkeitä kuin niistä lopulta tuli. Hän osti minulle ja siskolleni kirjoja, piti meidät […]
Kirjoitanpa nyt tällaisen toivepostauksen, kun tänne toivottiin runoista asiaa. Tosin eräs toive oli ilmaistu kutakuinkin näin: kaikki runoudesta. Tässä typerä virne naamallani mietin, että ihanaa, kun runoja rakastetaan ja sen lisäksi sitä, että kaikkea niistä on vaikea sanoa. Runo on sellainen otus, että sitä ei saa kunnolla kiinni, vaikka yrittäisi, ja siksi sitä ei voi
Eilen juhlittiin kirjan virallista julkaisemispäivää. Edelliset kirjat on julkaistu jossakin hieman suuremmassa tapahtumassa, mutta tällä kertaa pidin sellaiset juhlat, joihin kutsuin perheen ja ystäviä. Tilaisuus kuitenkin kuvattiin Periscopeen, joten sitä pääsi seurailemaan netin kautta. Kaiken kaikkiaan ilta oli aivan ihana ja väkeä oli paikalla reilu kolmekymmentä henkeä. Koko viikko on ollut stressiä ja hyvin
Tunnelmat nyt: jännittää. Pitäisi kirjoittaa jotakin fiksua, mutta mielessäni on vain yksi sana ja se on juuri tuo jännitys. Kanssasi en tarvinnut sanoja julkaistaan tänä perjantaina, mutta ei minua se perjantai jännitä, vaan kaikki ne perjantain jälkeiset mielipiteet, myyntiluvut ja muut. Myyntiluvut siis siksi, koska ne kertovat aina siitä, kokevatko ihmiset kirjan sellaiseksi, että
Tämä kirjoitus sai ideansa, kun eräs toimittaja kysyi uuden kirjani luettuaan (toimittajat saavat lukea joskus kirjat ennakkoon lehtijuttuja varten), että miksi Kanssasi en tarvinnut sanoja -kirjassa on niin avoin loppu verrattuna edellisiin kirjoihin. Tämä kysymys ja vastaus eivät päätyneet ko. lehtijuttuun, joka näkee päivänvalon huhtikuussa. Päätinkin vastata siihen täällä ja pohdiskella tätä asiaa hieman laajemmin.
Olen vastaillut viime päivinä ensimmäisiin uutta kirjaa koskeviin haastatteluihin ja yksi kysymys on ollut, että miksi kirjoitan niin raskaista aiheista. Itsemurha, kuolema, suru ja yksinäisyys kirjan aiheina ovat jo niin synkkiä, että synkemmäksi tuskin pääsee, ja ne ovat pian ilmestyvän kirjan keskeisimpiä aiheita. Edellinen kirja Nimeä minut uudelleen käsitteli seksuaalista hyväksikäyttöä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja
Kirjailijan toimeentulo on sekalainen viidakko ja luultavasti eri näköinen eri kirjailijan kohdalla. Harva elättää itseään kirjoista saatavilla tuloilla. Jos kirja maksaa 25,80€ kappaleelta, tuosta summasta kirjailija saa tyypillisesti arvonlisäveron miinustamisen jälkeen 10-25%. Suomessa ei kovin moni kirja myy kymmeniätuhansia kappaleita, itseasiassa useimmat myyvät ehkä tuhat tai kaksi (ja jotkut kirjat alle tuhat). Siitä voi laskea
Törmäsin netissä tällaiseen: ”Uudestisyntymättömän nimikristityn Juha Tapion itsesäälilaulut ovat masentavia.” Näin kirjoittaa siis nimimerkki ”LAULUT.” Suomi24:n keskustelupalstalla (2007). Uudestisyntymätön, nimikristitty ja Juha Tapio. Tähän on pakko tarttua. Muistan teininä saamani Dynamite-lehden kannen, jossa silloin keltatukkainen Juha Tapio oli aseteltu siihen hymyilemään. Dynamite on kristillinen nuortenlehti, joka on kai ajat sitten lopetettu. Seuraava muistikuva Juha