Tunnelmat nyt: jännittää.
Pitäisi kirjoittaa jotakin fiksua, mutta mielessäni on vain yksi sana ja se on juuri tuo jännitys. Kanssasi en tarvinnut sanoja julkaistaan tänä perjantaina, mutta ei minua se perjantai jännitä, vaan kaikki ne perjantain jälkeiset mielipiteet, myyntiluvut ja muut. Myyntiluvut siis siksi, koska ne kertovat aina siitä, kokevatko ihmiset kirjan sellaiseksi, että se kannattaa ostaa. Ne eivät siis pelota siksi, että pelkään saavani vähän rahaa.
Luulen, että uuden kirjan vastaanotto pelottaa aina, mutta se pelottaa tällä(kin) kertaa erityisesti siksi, että olen tehnyt jotakin uutta. En mitenkään kansainvälisessä mittakaavassa, vaan omassa elämässäni, kirjoittamisessani, ajattelussani. Olen monesti sanonut kirjailijavierailuilla ja opettaessani kirjoittamista, että kirjoittaminen on aina henkilökohtaista ja siksi palautteen pelkääminen on normaalia. Vaikka ei kirjoittaisi omasta elämästä, teksti on omasta kynästä, päästä ja sydämestä. Siinä paperilla on jollakin tavalla oma tapa nähdä maailman asioita, tulkita ja analysoida niitä, oma tapa kirjoittaa ja ajatella, luoda hahmoja, juonta ja taiteilla kielellä.

Mitäs uutta olen sitten tehnyt, kuten äsken mainitsin? Hmm. Sanoisin, että kirjoitustyylini on uuden kirjan kohdalla hieman erilainen. Koska olen teoksen kieleen tyytyväisempi kuin moniin muihin kirjoitelmiini, kritiikki pelottaa sitäkin enemmän. Samaan aikaan tietysti suomalaista hävettää sanoa, että tykkää jostakin oman tekstin osasta. Sanon kuitenkin. 🙂
Luova työ on aina pelottavaa. Ulkoaopetteleminen on helpompaa kuin se, että laittaisi itsensä likoon ja keksisi jotakin, toisi esiin jotakin omasta sisimmästä. Moni ihminen kompastuu tai jää jumiin siihen, että pelottaa ymmärtämättä, että suurinta osaa ihmisistä taitaa pelottaa, kun jonkun asian eteen tekee töitä ja epäonnistuminen on mahdollista (epäonnistuminen kenen mielestä, lisäisin). Sitä kehittyminen kuitenkin vaatii, samoin luovuus.
Muuten, yhden asian olen päättänyt. Kun kirjan akuutein markkinointirumba on ohi, vähennän somea. Olen huomannut, että kirjoittaminen luistaa huonosti, jos on koko ajan puhelimen tai somen äärellä, ja kynäkäden ja aivojen olisi oltava terässä tänä keväänä, kun aloittelen seuraavaa kirjaa.
<3: Sara
Oi, ompa mahtavaa kuulla, että sulta tulee taas kirja. Jännittävää on myös lukijoilla, sillä et ole kertonut kirjastasi ennakkoon oikeastaan mitään. Tuntuu kiehtovalle ajatella, että olet luonut jotain hienoa, josta ei kuitenkaan tiedä mitään. En siis malta odottaa perjantaita, vaikka hankinkin kirjan todennäköisesti myöhemmin 😉 Luota itseesi, sinä olet saanut lahjasi Jumalalta, Hän siunaa sen tuottaman jäljen♥
Hei!
Kiitos kommentistasi 🙂 Edellisissä blogiteksteissä (etenkin Kuolema-tekstissä) on pyöritelty joitakin kirjan keskeisiä aiheita, mutta liikaa ei viitsi tässä paljastaa. Olen tässä oikeastaan itsekin pohtinut, että paljonko olisi hyvä kertoa etukäteen sisällöstä ja paljonko vain vihjailla ja listata kirjan aiheita. Luulen, että seuraavina viikkoina tulen käsittelemään vielä vähän enemmän tuota kirjaa, kun se on silloin jo ulkona ja lehtijuttujakin on ilmestynyt enemmän. Katsotaan 😉 Kiitos vielä! <3