Kirjailija
Olen eteläpohjalainen kirjailija ja teologi,
joka hahmottaa ja hämmästelee maailmaa sanojen kautta.
Rakastan lukemista, tummapaahtoista kahvia ja aikaisia aamuja. Työkseni saan kirjoitella erilaisia lehtijuttuja aina kolumneista teologisempiin artikkeleihin, toimin opettajana IK-opistossa ja kierrän puhumassa erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa.
Pressikuvat
Klikkaa kuvat isommiksi. Vielä suuremmat kuvat voi pyytää ottamalla yhteyttä.
1.
Miten minusta tuli kirjailija
Haaveilin lapsesta asti siitä, että minusta tulisi kirjailija, ja olen aina rakastanut tarinoita niin leikin kuin kirjallisuudenkin muodossa. Äitini on ollut merkittävä henkilö siinä, että kirjoista tuli minulle niin tärkeitä kuin niistä lopulta tuli. Hän osti minulle ja siskolleni kirjoja, piti meidät kirjakerhossa, vei kirjastoon ja opetti esimerkillään, että kirjat ovat tärkeitä ja lukutaito on mittaamattoman arvokas. Tarinat olivat minulle terapiaa, mahdollisuus matkustaa ja seikkailla, kun siihen ei ollut varaa, ja keino oppia ja sivistää itseä.
Kun opin kirjoittamaan, aloin itsekin tarinoida. Kuitenkin haaveet kirjailijana olemisesta olivat välillä haaleampia, enkä aina uskonut, että ne voisivat toteutua.
20-vuotiaana päädyin Etelä-Pohjanmaan opistolle Ilmajoelle opiskelemaan kirjoittamista ja kirjallisuutta, ja tein tuon vuoden aikana kummastakin oppiaineesta perusopinnot Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon. Kirjoittajakoulu muutti aika paljon kirjoittamistani: löysin oman ääneni, opin kirjoittamisesta ja siitä, miten saisin teksteistäni parempia. Kirjoitin ensimmäisen romaanini romaanikirjoittamiseen liittyvän kurssin innostamana. Kurssin lopuksi piti palauttaa noin kaksikymmentä sivua valmista tekstiä, ja kirjoittaminen lähti käyntiin yllätyksekseni niin hyvin, että lopulta kirjoitinkin sitten koko romaanin, esikoisteokseni ”Mun on pakko”.
Opiskelin myöhemmin (2014-2015) kirjoittajakoulun toisen vuoden EP-opistolla ja suoritin samalla aineopinnot Jyväskylään. Kandidaatintyössäni tutkin kaunokirjallisuutta vaikuttamisen keinona ja työni sovellusosiossa pohdin, miten kaunokirjallisuudella voidaan vaikuttaa naisen asemaan uskonnollisessa yhteisössä.
2.
Lapsuus
Synnyin ja vietin lapsuuteni Lapualla. Perheeseeni kuului äiti ja pikkusisko, isäni menehtyi hukkumisonnettomuudessa, kun olin pieni. Ala-asteella vakio vapaa-ajanviettopaikkani oli Vanhan Paukun kulttuurikeskus, jossa on mm. kirjasto, musiikkiopisto ja kansalaisopisto.
3.
Nykyinen elämä
Kirjoittamisen ja kirjallisuuden lisäksi olen opiskellut teologiaa ja saanut M.A. -tutkinnon Regent Collegesta, Vancouverista (Kanada). Työskentelen tällä hetkellä IK-opistolla tuntiopettajana ja vapaana kirjoittajana. Kierrän myös puhumassa nuortenleireillä ja monenlaisissa tapahtumissa.
4.
Mistä saan aiheet kirjoilleni
Kirjoitan siitä, mitä näen ympärilläni ja mikä herättää kiinnostukseni. Psykologia, teologia ja filosofia kiinnostuksen kohteina tietysti vaikuttavat kirjoihin hyvinkin paljon. Minulta kysellään usein, kerronko omasta tai jonkun ystäväni elämästä. Vastaus tähän on ei. Vaikka kirjoitan siitä, mistä tiedän, mitä olen nähnyt ja ehkä osittain myös itse kokenut, rakastan fiktiota ja haluan keksiä. Mielikuvitus on yksi upeimmista asioista, joita elämässä on, ja kaunokirjallisuus tarjoaa mielettömiä mahdollisuuksia käsitellä faktoja ja tämän maailman olemassaolevia ilmiöitä.
Kirjojeni aiheet ovat rankkoja ja tapa, jolla käsittelen aiheita, on sellainen, että en voisi kirjoittaa toisten tai omia kipeitä kokemuksia niin auki. Vaikka rehellisyyttä arvostankin, en esimerkiksi kuvaisi kenenkään todellisen henkilön raiskauskokemusta niin paljaasti kuin Nimeä minut uudelleen -kirjassa sellaista kuvataan. Kaikilla meillä on rajat, joista on myös hyvä pitää kiinni. Kuitenkin jos jostakin aiheesta tietää paljon, siitä on helpompaa keksiä tarina ja on helpompaa päästä päähenkilön pään sisälle. Kaunokirjallisuus on niin hieno asia, koska se mahdollistaa faktan ja fiktion samassa paketissa. Asiat ovat yhtä aikaa totta ja tarua, ja lukija voi elää niiden kautta monta elämää, kokea asioita, joita ei kokisi muuten ja tunnistaa itsensä.