Kirjailijan toimeentulo on sekalainen viidakko ja luultavasti eri näköinen eri kirjailijan kohdalla. Harva elättää itseään kirjoista saatavilla tuloilla. Jos kirja maksaa 25,80€ kappaleelta, tuosta summasta kirjailija saa tyypillisesti arvonlisäveron miinustamisen jälkeen 10-25%. Suomessa ei kovin moni kirja myy kymmeniätuhansia kappaleita, itseasiassa useimmat myyvät ehkä tuhat tai kaksi (ja jotkut kirjat alle tuhat). Siitä voi laskea kirjailijan tulot, tuntipalkka ei ole kummoinen.
Kutsumus on toki kutsumus, ja siinä intohimolla ja palolla — erityisesti romanttisesti ajateltuna — on tietenkin suuri rooli. Kutsumuksen tai intohimon kohdalla raha ei ole keskeisin motiivi tehdä asioita. Vuokran maksamisessa ja kauppareissulla raha on kuitenkin pakollinen paha, ja kyllähän kirjailijankin täytyy jossain asua ja jotakin syödä. Rahaa tarvitaan.
Miten kirjailija siis elättää itsensä? Monellakin tavalla, ja näistä tavoista voisi kirjoitella pitkät pätkät. Keskitytään tällä kerralla kuitenkin apurahoihin.
Apuraha on tietty summa rahaa, joka myönnetään hakijalle, tässä tapauksessa kirjailijalle. Apurahaa haetaan joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta. Julkiseen sektoriin kuuluvat mm. TAIKE ja Suomen kulttuurirahasto, yksityiseen taas erilaiset säätiöt. Yllättävän moni kirjailija ei tiedä mistä apurahaa voi hakea tai miten sitä tulisi hakea. Tässä on kaksi hyvää linkkiä, joiden takaa löytyy listoja ja hakuaikoja eri apurahoille:
Apuraha voi olla vaikkapa työskentelyapuraha tai kohdeapuraha. Useimmiten kirjailijat luultavasti hakevat työskentelyapurahoja, jotka on tarkoitettu mahdollistamaan pidempi kirjoittamisjakso kotona. On mahdollista saada myös residenssiapurahoja.
Apurahaa haetaan silloin, kun haku on käynnissä. On erittäin tärkeää lähettää hakemus ajoissa. Toinen tärkeä seikka on myös itse hakemus ja työsuunnitelma, koska juuri nämä vaikuttavat siihen saako apurahaa. Mikäli kyseessä on romaani, jolle tukea haetaan, työsuunnitelmassa kuvaillaan romaanin idea ja juoni, miksi sille tulisi antaa rahallista tukea, miksi sinulle hakijana tulisi antaa tukea jne. Samassa suunnitelmassa tuodaan esille myös se, täyttääkö romaani vaaditut kriteerit. Säätiö, jolta apurahaa haetaan, saattaa kyseisenä vuonna päättää tukea esimerkiksi venäläiseen kulttuuriin liittyvää tai lapsille ja nuorille tarkoitettua kirjallisuutta. Tällöin suunnitelmassa tulee näkyä, että nämä kriteerit täyttyvät (tämä on tärkeää!) Työsuunnitelmassa kerrotaan myös se, mitä tehdään. ”Mitä, miksi, miten, milloin” on suhteellisen hyvä ohjenuora myös apurahahakemusta tehtäessä.
Hakemukseen liitetään myös CV. CV:ssä on hyvä mainita kirjoittamisen ja kirjallisuuden näkökulmasta merkittävät ansiot. Mikäli hakija on opiskellut tai työskennellyt alalla, joka liittyy kirjoittamiseen/kirjallisuuteen, siitä on hyvä mainita. Kaikkia 4H-kesätyöpaikkoja ei siis kannata listata tuohon luetteloon, koska apurahalautakuntaa kiinnostaa ne asiat, jotka liittyvät kirjailijuuteen, kirjallisuuteen, hakijan kirjalliseen työskentelyyn jne. (Toki omista taustoista voi mainita lyhyesti, jos katsoo, että se on tärkeää jostakin muusta syystä.) Myös tärkeät palkinnot, kirja-arviot, lehti-/tv-/radiohaastattelut ja muut vastaavat on hyvä mainita. Ansioluetteloa ei kannata tehdä liian pitkäksi, kuten ei työsuunnitelmaakaan. Kannattaa pohtia, että mitkä asiat ovat maininnan arvoisia ja samalla tietenkin muistaa mainita tarpeeksi.
Usein hakemuksessa mainitaan myös suosittelija, joka antaa oman kommenttinsa hakijan puolesta. Kun olen hakenut apurahoja, minulla on ollut suosittelijoita. Joskus olen myös liittänyt kirjani mukaan hakemukseen. Kannattaa lukea todella tarkasti, mitä hakemuksessa lukee, mitä siinä vaaditaan ja mitä liitteitä siihen voi liittää.
Apuraha voi olla tietty könttäsumma (esim. 2000 tai 4000€) tai apuraha voidaan myöntää tietylle ajanjaksolle (esim. apuraha puoleksi vuodeksi, 1600-2500€ kuukaudessa). Kirjailijan työskentelyapuraha on tarkoitettu siihen, että kirjoittaja saa työstää teostaan kokoaikaisesti. Hakijan ei tarvitse olla työtön tai rahaton, mutta itse apurahakaudella ei saa tehdä kokoaikatyötä. Pienempien summien kohdalla (esim. 2000€) käytäntö on eri kuin kuukausiapurahojen kohdalla. Taho, jolta apurahaa haetaan, osaa neuvoa osa-aika- tai keikkatyön kohdalla oikeat menettelytavat (muistaakseni osa-aikatyölle on rajat kuukausiapurahan kohdalla).
Kenen tilille apurahat lopulta sitten kolahtavat? Tapaan itse sanoa, että tiedän apurahahakijana olevani Sara Saarela, en Anna-Leena Härkönen tai Kari Hotakainen. Olen pienkustantamon kirjailija, vieläpä ”kristillinen” sellainen (kuten minua nimitetään). Tiedän, että apurahojen saaminen ei ole minulle välttämättä yhtä helppoa kuin jollekin suurelle nimelle, mutta en silti ajattele, että tämä olisi este. Olen saanut kieltäviä vastauksia, mutta niin saa moni muukin. Olen myös itse saanut kirjastoapurahaa ihan kiitettävästi viime toukokuussa, mistä olen hyvin kiitollinen. Jos siis joku pienkustantamon kirjailija pohtii, voisiko hän hakea apurahaa, sanon: ehdottomasti kyllä! Hae. Anna palaa. Etenkin kirjastoapurahojen kohdalla mahdollisuudet ensikertalaisilla ovat hyvät. Ja kieltävästä vastauksesta ei kannata lannistua, vaikka se turhauttaa ja joskus jopa satuttaa.
Entä voivatko sellaiset kirjoittajat saada apurahaa, jotka eivät ole vielä julkaisseet mitään? Olen kuullut, että yleensä apurahoja myönnetään jo vähintään yhden teoksen julkaisseille kirjailijoille.
On ihmisiä, jotka tuhahtavat suuttuneena apurahoille. Heitä ärsyttää, että kirjailija saa ”ilmaiseksi” rahaa, joka voitaisiin käyttää paljon paremmin. Sellaistakin olen kuullut, että kumma kuinka kirjailijoille paiskataan vino pino rahaa, mutta urheiluseurat eivät saa penniäkään… Sanoisin, että kirjailija tekee tolkuttomasti töitä rahansa eteen. Suuri osa apurahoista on veikkausrahoja, eli ne tulevat veikkaukselta. Yksityiset sektorit saavat rahat yksityisiltä lahjoittajilta ja rahoittajilta. Mitä tulee urheiluun laitettaviin rahoihin, käsittääkseni kulttuuripuolella ei pyöri yhtä paljon rahaa nurkissa kuin urheilupuolella. En itse näe, että kulttuuripuolelle annettu raha olisi lähimainkaan turhuutta. Sen verran, mitä itse olen nähnyt ja kokenut, kulttuuri (kirjallisuus, musiikki, teatteri yms.) voi näytellä erittäin suurta roolia esimerkiksi siinä, kun yritetään toipua mielenterveysongelmista. Taiteen tukeminen ei tarkoita vain sitä, että tuetaan taiteilijaa, joka maalaa tauluja ja pitää näyttelyn. Taiteen tukeminen on myös sitä, että mahdollistetaan yhä useammalle (niin lapselle kuin vanhuksellekin) osallistuminen taiteen tekemiseen, siinä kehittymiseen ja siitä nauttimiseen. Se rikastuttaa elämää hyvin monella tavalla ja saattaa pitää monet hyvän puuhan parissa erilaisten rettelöintien sijaan.
Ensi kerralla voisin kirjoitella siitä, mitä muuta kirjailija voi tehdä toimeentulonsa turvaamiseksi.
<3: Sara