Tietoja minusta

Posted by | No Tags | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Tietoja minusta

Tältä sivulta löytyy tietoja haastatteluja ja kirjaesitelmiä varten.

1. Miten minusta tuli kirjailija

Haaveilin lapsesta asti siitä, että minusta tulisi kirjailija, ja olen aina rakastanut tarinoita niin leikin kuin kirjallisuudenkin muodossa. Äitini on ollut merkittävä henkilö siinä, että kirjoista tuli minulle niin tärkeitä kuin niistä lopulta tuli. Hän osti minulle ja siskolleni paljon kirjoja, piti meidät kirjakerhossa ja opetti esimerkillään, että kirjat ovat tärkeitä ja lukutaito on mittaamattoman arvokas taito. Tarinat olivat minulle terapiaa, mahdollisuus matkustaa ja seikkailla, kun siihen ei ollut varaa ja keino oppia ja sivistää itseä.

Kun opin kirjoittamaan, aloin kirjoittaa itsekin tarinoita. Kuitenkin haaveet kirjailijana olemisesta olivat välillä haaleampia, enkä aina uskonut, että ne voisivat toteutua. Kirjoitin kuitenkin koko ajan jotain pientä, tarinoita tai runoja.

20-vuotiaana päädyin Etelä-Pohjanmaan opistolle Ilmajoelle opiskelemaan kirjoittamista ja kirjallisuutta, ja tein tuon vuoden aikana kummastakin oppiaineesta perusopinnot Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon. Kirjoittajakoulu muutti aika paljon kirjoittamistani: löysin oman kirjoittajaääneni, opin kirjoittamisesta ja siitä, miten saisin teksteistäni parempia. Kirjoitin ensimmäisen romaanini kirjoittajakoulun innostamana, kun meillä oli romaanikirjoittamiseen liittyvä kurssi. Tuolla kurssilla kirjoitettiin romaanisuunnitelma ja suunnitelman pohjalta tarinaa sitten työstettiin kurssin aikana parina viikonloppuna. Kurssin lopuksi piti kirjoittaa ja palauttaa noin kaksikymmentä sivua valmista tekstiä. Oma kirjoittamiseni lähti käyntiin omaksi yllätyksekseni niin hyvin, että lopulta kirjoitinkin sitten koko romaanin, esikoisteokseni ”Mun on pakko” -kirjan. Sen kustantaja Aikamedia kiinnostui kirjasta, kun olin lähettänyt jonkinlaisen version heille heti samana kesänä.


Opiskelin myöhemmin (2014-2015) kirjoittajakoulun toisen vuoden EP-opistolla ja suoritin samalla aineopinnot Jyväskylään. Kandidaatintyössäni tutkin kaunokirjallisuutta vaikuttamisen keinona ja työni sovellusosiossa pohdin, miten kaunokirjallisuudella voidaan vaikuttaa naisen asemaan uskonnollisessa yhteisössä.

2. Lapsuus

Synnyin ja vietin lapsuuteni Lapualla. Perheeseeni kuului äiti ja pikkusisko, isäni menehtyi hukkumisonnettomuudessa, kun olin vielä vauva. Ala-asteella vakio vapaa-ajanviettopaikkani oli Vanhan Paukun kulttuurikeskus, jossa on mm. kirjasto, musiikkiopisto ja kansalaisopisto. Harrastin kuvataidekoulua, viulunsoittoa ja mm. balettia, joten kulttuurikeskus tuli tutuksi. Menin usein koulun jälkeen Vanhaan Paukkuun ja harrastusten, esim. orkesteri- ja kuvataidekoulutuntien välissä, menin aina kirjastoon lukemaan kirjoja. 

3. Nykyinen elämä

Kirjoittamisen ja kirjallisuuden lisäksi olen opiskellut teologiaa ja saanut M.A. -tutkinnon Regent Collegesta, Vancouverista (Kanada). Romaanien lisäksi kirjoitan työkseni lehtijuttuja. Kirjoittelen mm. henkilöjuttuja, kirja-arvioita, kolumneja ja teologisia opetusartikkeleita. Työskentelen tällä hetkellä IK-opistolla oppilaitospastorina ja työni sisältää paljon erilaista ihmisten kanssa puuhastelua, organisointia ja opettamista. Kierrän myös puhumassa leireillä ja erilaisissa tilaisuuksissa ja opetan silloin tällöin tilaisuuden tullessa luovaa kirjoittamista.

4. Mistä saan aiheet kirjoilleni

Kirjoitan siitä, mitä näen ympärilläni ja mikä herättää kiinnostukseni. Psykologia, teologia ja filosofia kiinnostuksen kohteina tietysti vaikuttavat kirjoihin hyvinkin paljon. Minulta kysellään aika paljon, kerronko omasta tai jonkun ystäväni elämästä. Vastaus tähän on ei. Vaikka kirjoitan siitä, mistä tiedän, mitä olen nähnyt ja ehkä osittain myös itse kokenut, pidän fiktiosta ja haluan keksiä. Mielikuvitus on yksi upeimmista asioista, joita elämässä on, ja kaunokirjallisuus tarjoaa mielettömiä mahdollisuuksia käsitellä faktoja ja tämän maailman olemassaolevia ilmiöitä fiktiivisesti.

Kirjojeni aiheet ovat rankkoja ja tapa, jolla käsittelen aiheita, on sellainen, että en voisi kirjoittaa toisten tai omia kipeitä kokemuksia niin auki. Vaikka rehellisyyttä arvostankin, en esimerkiksi kuvaisi kenenkään todellisen henkilön raiskauskokemusta niin paljaasti kuin Nimeä minut uudelleen -kirjassa sellaista kuvataan. Kaikilla meillä on rajat, joista on myös hyvä pitää kiinni. Kuitenkin jos jostakin aiheesta tietää paljon, siitä on helpompaa keksiä tarina ja on helpompaa päästä päähenkilön pään sisälle. Kaunokirjallisuus on niin hieno asia, koska se mahdollistaa faktan ja fiktion samassa paketissa. Asiat ovat yhtä aikaa totta ja tarua, ja lukija voi elää niiden kautta monta elämää ja kokea asioita, joita ei kokisi muuten.


No Comments

Comments are closed.