Naisten asema ja johtajuus ovat tämän hetken kuuma puheenaihe helluntaipiireissä (keskustelu käy Naispastori-blogissa). Täytyy myöntää, että tietyllä tavalla koen olevani turvassa, koska olen niin kaukana Suomesta, vaikka seuraankin keskustelua tiiviisti. Keskustelu herättää tunteita myös minussa, ja mikäli joku on lukenut blogiani ja muita julkaistuja kirjoituksiani, ei liene epäselvää, mikä oma kantani on. Mutta miksi valittaa […]
Vime vuosien aikana helluntaiseurakuntia, ja kristillisiä seurakuntia ylipäänsä, on kritisoitu aika rajusti sekä ns. sisä- että ulkopuolelta. Ja monesti hyvästä syystä. Monet yksittäiset teot, joita on tehty, eivät ole olleet missään mielessä hyväksyttyjä, ja on eletty aikoja, ja jossakin eletään edelleen, kun seurakuntakulttuuri on ottanut enemmän kuin antanut. Siis nimenomaan sellaisessa mielessä, mitä sen ei
Eilen tuli kymmenen vuotta siitä, kun tapasin mieheni. Aloimme seurustella aika nopeasti tapaamisemme jälkeen — tosin seurusteluun liittyi se, että näimme kolme kertaa kahden viikon aikana ennen kuin lähdin puoleksi vuodeksi USA:an vaihto-oppilaaksi. Olin 17-vuotias ja silloinen poikakaverini, nykyinen mieheni, täytti pian kaksikymmentä vuotta. Tuon puolen vuoden vaihto-oppilaana olemisen aikana minulta kysyttiin useaan kertaan,
Tältä sivulta löytyy tietoja haastatteluja ja kirjaesitelmiä varten. 1. Miten minusta tuli kirjailija Haaveilin lapsesta asti siitä, että minusta tulisi kirjailija, ja olen aina rakastanut tarinoita niin leikin kuin kirjallisuudenkin muodossa. Äitini on ollut merkittävä henkilö siinä, että kirjoista tuli minulle niin tärkeitä kuin niistä lopulta tuli. Hän osti minulle ja siskolleni kirjoja, piti meidät
Kirjoitanpa nyt tällaisen toivepostauksen, kun tänne toivottiin runoista asiaa. Tosin eräs toive oli ilmaistu kutakuinkin näin: kaikki runoudesta. Tässä typerä virne naamallani mietin, että ihanaa, kun runoja rakastetaan ja sen lisäksi sitä, että kaikkea niistä on vaikea sanoa. Runo on sellainen otus, että sitä ei saa kunnolla kiinni, vaikka yrittäisi, ja siksi sitä ei voi
Tällä viikolla on menty taas tukka putkella. Saavuin juuri kotiin Tampereelta, missä olin eräässä kokouksessa ja samalla kavereita tapaamassa. Pääsin jälleen yökyläilemään ystävien luo (olin siellä samassa paikassa kaksi viikkoa sitten). On kyllä kiitollinen fiilis! Joka kerta sitä vaan yllättyy ja tulee iloiseksi, kun joku kattaa aamupalapöydän, jossa on tarjolla kaikenlaista kuin hotellissa, ja se
Eilen juhlittiin kirjan virallista julkaisemispäivää. Edelliset kirjat on julkaistu jossakin hieman suuremmassa tapahtumassa, mutta tällä kertaa pidin sellaiset juhlat, joihin kutsuin perheen ja ystäviä. Tilaisuus kuitenkin kuvattiin Periscopeen, joten sitä pääsi seurailemaan netin kautta. Kaiken kaikkiaan ilta oli aivan ihana ja väkeä oli paikalla reilu kolmekymmentä henkeä. Koko viikko on ollut stressiä ja hyvin
Tunnelmat nyt: jännittää. Pitäisi kirjoittaa jotakin fiksua, mutta mielessäni on vain yksi sana ja se on juuri tuo jännitys. Kanssasi en tarvinnut sanoja julkaistaan tänä perjantaina, mutta ei minua se perjantai jännitä, vaan kaikki ne perjantain jälkeiset mielipiteet, myyntiluvut ja muut. Myyntiluvut siis siksi, koska ne kertovat aina siitä, kokevatko ihmiset kirjan sellaiseksi, että
Tämä kirjoitus sai ideansa, kun eräs toimittaja kysyi uuden kirjani luettuaan (toimittajat saavat lukea joskus kirjat ennakkoon lehtijuttuja varten), että miksi Kanssasi en tarvinnut sanoja -kirjassa on niin avoin loppu verrattuna edellisiin kirjoihin. Tämä kysymys ja vastaus eivät päätyneet ko. lehtijuttuun, joka näkee päivänvalon huhtikuussa. Päätinkin vastata siihen täällä ja pohdiskella tätä asiaa hieman laajemmin.
Olen vastaillut viime päivinä ensimmäisiin uutta kirjaa koskeviin haastatteluihin ja yksi kysymys on ollut, että miksi kirjoitan niin raskaista aiheista. Itsemurha, kuolema, suru ja yksinäisyys kirjan aiheina ovat jo niin synkkiä, että synkemmäksi tuskin pääsee, ja ne ovat pian ilmestyvän kirjan keskeisimpiä aiheita. Edellinen kirja Nimeä minut uudelleen käsitteli seksuaalista hyväksikäyttöä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja
