Kirjoittelin vuosi sitten siitä, millaiselta rakkaus näyttää maanantaiaamuna. Vähän sekaiseltahan se voi näyttää, kun pyykkikori on täynnä, väsyttää ja vessassakin pitää käydä. Mutta entäpä perjantai-ilta? Työviikko on ohi, viikonloppu on edessä: mahdollisuuksia, juhlaa, kuplivaa romantiikkaa! Ilmassa on odotusta, kutkutusta. No, tässä vaiheessa, kun kilometrejä on takana yhdessä yli kymmenen vuotta, harvemmin enää edes muistaa […]
Rakkaus perjantai-iltana Read More »
Eilen tuli kymmenen vuotta siitä, kun tapasin mieheni. Aloimme seurustella aika nopeasti tapaamisemme jälkeen — tosin seurusteluun liittyi se, että näimme kolme kertaa kahden viikon aikana ennen kuin lähdin puoleksi vuodeksi USA:an vaihto-oppilaaksi. Olin 17-vuotias ja silloinen poikakaverini, nykyinen mieheni, täytti pian kaksikymmentä vuotta. Tuon puolen vuoden vaihto-oppilaana olemisen aikana minulta kysyttiin useaan kertaan,
Elämäni isoin riski: rakastaminen Read More »
Tämä kirjoitus sai ideansa, kun eräs toimittaja kysyi uuden kirjani luettuaan (toimittajat saavat lukea joskus kirjat ennakkoon lehtijuttuja varten), että miksi Kanssasi en tarvinnut sanoja -kirjassa on niin avoin loppu verrattuna edellisiin kirjoihin. Tämä kysymys ja vastaus eivät päätyneet ko. lehtijuttuun, joka näkee päivänvalon huhtikuussa. Päätinkin vastata siihen täällä ja pohdiskella tätä asiaa hieman laajemmin.
Kärsimys ja avoimet loput Read More »
