Se vaarallinen lausahdus, jota ei saa sanoa terapiassa, kirkossa, kadulla tai kotona: ”Ymmärrän sinua.” Sitä lausahdusta olen pohtinut viime aikoina. Muistan, kun seurakuntahommia aloittaessani ja kommunikointivinkkejä saadessani minulle teroitettiin, että toiselle ei saa — eikä edes voi — sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Ja toki olin oppinut tuon itsekin teini-iässä terapiatuolissa istuessani tai […]
Kirjailija, joka kirjoittaa kristinuskosta, on monesti hankalien valintojen edessä. Jokainen kirjailijahan haluaa menestyä, joten myyntiluvut kiinnostavat, tietenkin. Mutta sitten meistä joillakin kummajaisotuksilla on outo halu kuitenkin kirjoittaa asioista, jotka liittyvät oikeaan ja väärään, tuonpuoleiseen, Jeesukseenkin. Mikäli tarina ei pääty jostain uskonnollisesta yhteisöstä lähtemiseen, se ei ole kuitenkaan tänään kiinnostava eikä muodikas. Se ei myy kuin […]
Kirjoitanpa nyt tällaisen toivepostauksen, kun tänne toivottiin runoista asiaa. Tosin eräs toive oli ilmaistu kutakuinkin näin: kaikki runoudesta. Tässä typerä virne naamallani mietin, että ihanaa, kun runoja rakastetaan ja sen lisäksi sitä, että kaikkea niistä on vaikea sanoa. Runo on sellainen otus, että sitä ei saa kunnolla kiinni, vaikka yrittäisi, ja siksi sitä ei voi […]
Olen vastaillut viime päivinä ensimmäisiin uutta kirjaa koskeviin haastatteluihin ja yksi kysymys on ollut, että miksi kirjoitan niin raskaista aiheista. Itsemurha, kuolema, suru ja yksinäisyys kirjan aiheina ovat jo niin synkkiä, että synkemmäksi tuskin pääsee, ja ne ovat pian ilmestyvän kirjan keskeisimpiä aiheita. Edellinen kirja Nimeä minut uudelleen käsitteli seksuaalista hyväksikäyttöä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja […]
Viime aikoina mieleeni on hiipinyt kirjallisuuskritiikki, etenkin kristillinen sellainen ja nimenomaan kaunokirjallisuuteen liittyvä. Itselläni on kirjallisuuskritiikkiin hassu suhde, kun samaan aikaan itse kirjoitan kirjoja, luen omista kirjoistani kirjoitettuja arvioita ja arvioin lehtiin muiden kirjoja. Pakko myöntää, että aina joskus mietin arviota kirjoittaessa, että ”arvioi niin, kuten tahtoisit omaa kirjaasi arvioitavan…” Tottahan se nimittäin on, että […]
Vihdoinkin sain luettua Dostojevskin Karamazovin veljekset. Sanotaan, että kirja on Dostojevskin suurin ja mahtavin. En ole lukenut muita hänen teoksiaan, mutta sanonpa vain, että kyllä tämä taisi olla mahtipontisin teos, jonka olen ehkäpä koskaan lukenut. Alussa ajattelin, että mitähän tästä tulee ja pidin kirjaa jo melkein huononakin. Vasta sadan sivun jälkeen aloin kunnolla päästä jyvälle […]
Uusi vuosi on aloitettu väsäilemällä kasvissosekeittoa ja lukemalla. Ja kirjoittamalla (viimeiset viilauksen alaiset osiot kuoseissa, jipii! Kohta saan käyttää tuosta uudesta kirjasta sanaa valmis). Sain kuin sainkin mieheni lukemaan Harry Pottereita (toinen kirja menossa, kova on tahti), joten meillä on luettu nyt kaunokirjallisuutta. Yleensä meillä luetaan suurimmaksi osaksi teologiaa, mutta muutama päivä on mennyt näin […]
Olen jälkijunassa monissa asioissa, ja joku voisi sanoa että olen suorastaan vanhanaikainen. No, taidan olla kumpaakin, ja vaikka olen yleensä nopeasti innostuva, olen joissakin asioissa hidas, jopa hitaastilämpiävä. Jenniina, ihana kiharatukkainen ystäväni sanoi kerran, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle. Tämä kommentti kirposi siitä, kun kerroin, että niin monet naiset näyttävät kauniimmalta ilman meikkiä tai meikatessaan […]
Nyt keitän kahvit ja sitten istun alas. (Oikeasti.) *** Noin. Mistähän sitä aloittaisi, kun on niin paljon kerrottavaa ja silti ei ole oikein varma, että mitä pitäisi/haluaisi/kannattaisi/olisi hyvä kertoa. No, mennään suoraan asiaan ja kerrotaan lauantaista: Nimeä minut uudelleen julkaistiin virallisesti ja onnellisesti viime lauantaina Vaajakoskella. Tilaisuus oli osa erästä suurempaa nuoren mielisille suunnattua tapahtumaa […]
