Jos vain olisin täydellinen niin… Niin mitä? Mitä sitten tapahtuisi? Joku toinen saattaisi sanoa, että jos vain olisin rikas, niin sitten sitä ja sitä. Olisin onnellinen, olisin hyvä ihminen, nauraisin enemmän, jaksaisin tehdä enemmän, askartelisin ja siivoaisin, leipoisin ja kuskaisin vanhoja ihmisiä kauppaan, hymyilisin, tekisin niin monia asioita täydellä sydämellä, tekisin vapaaehtoistyötä koska olisi enemmän energiaa jne. Jotkut meistä ajattelevat, että tekisin tuon kaiken saman ja paremmin, jos olisin vain vähän lähempänä täydellisyyttä. Been there, too. Täydellisyydellä tarkoitin itse ennen kaikkea suorituksia; menestystä ja onnistumisia asioissa, joita teen.

Halusin olla täydellinen ja tähän vaiheeseen meni suurin osa elämästäni. Taidan olla vieläkin toipilas. Halusin olla täydellinen ystävä, täydellinen kaupankassatäti, täydellinen seurakuntalainen, täydellinen pastori, täydellinen kirjoittaja, taisin avioliiton alussa yrittää olla täydellinen vaimokin, täydellinen siivooja ja sisustaja, täydellinen pikkuleipien leipoja, täydellinen asiakas kaupassa, täydellinen salillakävijä, täydellinen kaikki.

Täydellisyyssyndroomaa voi olla vaikea varoa, koska siihenhän meitä salakavalasti aivopestään ihan huomaamatta. Mainoksissa/teeveessä/Instagramissa hymyilevät levollista hymyä ne täydelliset naiset. Tukka ei sojota sinne tänne kun nousee aamulla sängystä, takapuoli ei roiku vanhanakaan ja sohvatyynyt on olohuoneessa aina tiptop. Ja jo lapsena sitä oppii koulussa kuka tässä yhteiskunnassa oikein pärjää.

Mitä täydellinen sitten saa?

Moni ajattelee, että rakkautta. Minäkin. Että vain täydellinen saa oikeasti rakkautta. Ja tietenkin ihailua, hyväksyntää, mainetta, menestystä, häntä kadehditaan ja arvostetaan. Mutta kaikki tämä muu palautuu lopulta tuohon ensimmäiseen, eli rakkauteen, ja sinne jonnekin syvälle syvälle syvälle, jossa on se tyhjyys ja vaje, joka vain haluaa tietää, että kelpaan, minua rakastetaan.

Mutta täydelliset ihmiset — me tiedämme sen — he eivät ole täydellisiä. Heitä ei ole olemassa. On vain se joukko, joka tekee kaikkensa, antaa koko elämänsä, jotta voisi olla jossakin edes siinä reunalla, mitä täydellisyydeksi kutsutaan. Ja nämä ”täydelliset ihmiset”…he saattavat jäädä yksin. Harva nimittäin haluaa olla täydellisen kaveri.

Ainakin kun minä halusin olla täydellinen, elämästä tuli kilpailua (helppo se on jälkikäteen tunnustaa). Juoksu ja töniminen radalla eivät olleet henkilökohtaisesti kenellekään räätälöityjä, eikä salaa toisten epäonnistumisten toivominenkaan. Kun halusin olla paras, en ajatellut erityisemmin ystävieni kasvoja, vaan kohtelin ihmisiä massoina. Oli se yksi massa, kaikki muut ihmiset siis, joka pitäisi päihittää.

Olin se tyttö, joka viittasi tunnilla ja mietti huolellisesti, mitä vastaisi tai kysyisi, koska myös kysymyksillä voi pelata ja hallita, osoittaa olevansa älykäs. Olin se, joka varasti opettajan välitunnit kyselemällä näsäviisaita, yksityiskohtaisia kysymyksiä oppituntien aiheista. Olin se työntekijä, joka heräsi aamulla, sydän hakkasi, suunnitteli koko työpäivän kulun ennen aamuteetä. Itki vessassa jos sai kritiikkiä, viipyili mielellään työpaikalla hieman pidempään järjestellen seuraavan aamun töitä valmiiksi.

Joka sai kehuja ja ylpistyi, mutta ei koskaan kuitenkaan uskonut niitä sanoja, joiden oli tarkoitus täyttää tyhjyys ja liimata rikkinäiset palat paikoilleen.

Sitten tapasin samanlaisia kuin minä. Jostain syystä yllätyin, kun akateemisissa piireissä minunlaisia ihmisiä oli paljon, mutta nyt tuntuu, ettei sen pitäisi olla yllätys. Näin ihmisiä, jotka eivät olleet vielä oppineet peittelemään, eivät olleet harjaantuneet käytöksessään, ja tekivät kaiken liian avoimesti: nauroivat professorien vitseille liian äänekkäästi vaikka vitsi oli huono. Kysyivät kysymyksiä, jotka eivät lopulta olleetkaan niin viisaita kuin aluksi tuntui. Välitunnilla juttelivat professorin kanssa niin kauan, että heille oli erikseen sanottava, että antaisivat muille tilaa. Käytävillä he olivat usein yksin.

Pelästyin.

Täydellinen kuvittelee saavansa rakkautta ja menestystä, mutta usein siinä ei käy niin. Ihmiset vierastavat sellaisia, jotka tuntuvat täydellisiltä. Epäluulo tulee siitä, kun me tiedämme, että täydellisyyttä ei ole. Ja myönnetään se: tietyn tyyppisistä täydellisyyden tavoittelijoista tulee ylpeitä, varomattomia sanoissaan. Täydellisyys ei yllä aina sydämeen saakka, koska sydän ei olekaan parantunut sillä, että suoritukset onnistuvat. Siinä voi tulla paljon lisää haavoja itselle ja muille.

Sen sijaan rikkinäisyys ja rehellisyys vetävät sittenkin puoleensa. Siinä on sittenkin helppo olla, koska siinä voi näyttää omat haavat. Voi olla pelkäämättä. Rikkinäisyys on sotkuista, rikkinäiset ihmiset ovat vaikeita. Mutta rikkinäisyydessä on armoa.

Me haluamme kuulla, että joku muukin ymmärtää, kun kaurapuuro palaa pohjaan. Emme me halua kuulla ihmettelyä, katsetta joka kertoo, että minä en ainakaan koskaan. Halumme kuulla, että joku muukin on tilannut väärää mustetta työpaikan tulostimeen juuri silloin kun ei olisi saanut, puhunut ohi suunsa, hermostunut ja loukannut kun ei olisi saanut. Nolannut itsensä pahimmalla tavalla, sillä tavalla mitä ei yleensä kerrota julkisesti ja miettinyt asiaa päiväkausia, ehkä vuosiakin. Tehnyt työnsä keskinkertaisesti tai huonosti, epäonnistunut suorastaan. Vaivaantunut ja riutunut. Lipsauttanut vaikka jonkun sopimattoman yksityiskohdan tai sanan saarnapöntöstä.

Koska mekin olemme.

Me haluamme kuulla. Koska se on todistus siitä, että mekin selviämme ja joku muukin on kokenut sen. Jostakin kumman syystä se helpottaa. Me haluamme, että joku ymmärtää meitä, koska silloin emme ole yksin. Joku hyväksyy, ymmärtää ja parhaassa tapauksessa rakastaa. Ei rakenna muuria väliin, koska täydellisyys on muuri. Se on muuri, koska se on illuusio ja sen takana on hyvin usein aivan tavallinen rikkinäinen ihminen. Mutta muut eivät välttämättä tule koskaan tietämään siitä mitään ja lopputulos voikin olla juuri se, mitä täydellinen pelkää kaikkein eniten.

Jos vain olisin täydellinen Kunpa en koskaan kuvittelisi olevani. Edes havittelisi. Kunpa olisin aina rehellinen ja avoin.

<3: Sara

P.S. Kirjapuolella on jouluale! Tilaa itselle tai kaverille kirjoja täältä.