Teologian opiskelua on takana kolme vuotta ja edessä on vielä ainakin samat kolme. Jos Luoja suo ja päätä piisaa, olisi kiva lueskella tiiliskivikirjoja hitusen pidemmällekin. Näin maisteriopintojen kynnyksellä olen viipyillyt ajatuksissani tovin jos toisenkin valitsemani polun hyvissä puolissa. Olen siis suorittanut B.A. -tutkintoni Iso Kirja -opistossa Keuruulla ja itse tutkinto on myönnetty ulkomaisesta yliopistosta. Iso Kirja (tuttavallisemmin IK) on laitos, jonka nimi saattaa kummastuttaa, mutta kyseessä on HC-vakava nörttilaitos, jos on osannut putsata korvat, teroittaa kynän ja on valmis harjoittamaan istumalihaksia. Toki koulusta kun koulusta voi päästä läpi laskettelemalla, mutta todistus ja tietopankki ovat myös sen mukaisia.

Vaikka elämässäni vaihtaisin monta päivää pois, teologian opintojen osalta vaihtaisin ainoastaan ensimmäisen lukukauden ja senkin vain siitä syystä, että se oli vasta ns. akateemisen ja älyllisen heräämisen aikaa sekä omien sotkujen selvittelemistä. Tositoimiin tajusin ryhtyä toisen lukukauden aikana.

Mitä hyötyä teologian opiskelusta sitten on ollut? Kun aikoinaan olin vasta hakemassa Isoon Kirjaan, minua varoiteltiin, että teologian opiskelun aikana a) voit menettää uskosi ajattelemalla liikaa ja b) sinusta voi suurella todennäköisyydellä tulla kusipää (tieto lisää kusta).

Miten siis kävi?

1. Opin olevani rikkinäinen kusipää

Ei ihminen tarvitse tietoa tai titteleitä, jotta hänestä tulee k-pää, koska useimmiten hän on sitä valmiiksi. Oma aikani teologian parissa pyrki tästä negatiivisesta piirteestä pois päin, ja tämä piirre tuli lihaksi mm. siinä, kuinka mieluummin halusin muiden epäonnistuvan, jotta minä voisin onnistua kirkkaammin, ja salaa olin joskus mielissäni, kun näin kävi. Tajusin, että olen lopulta kaikessa itsesäälissäni ja itseinhossani ylimielinen ja oikeasti vain haluan olla muita parempi. Ajattelin, että sillä tavalla en enää koskaan kärsi huonommuuden tunteista ja minut huomataan iankaikkisesti.

2. Opin kuuntelemaan toisia

Teologian opiskelu on mm. Jumalan opiskelua. Kun tajuaa enenevissä määrin millainen Jumala on, siitä alkaa väkisinkin itsereflektion metsikkö. Ja sitä alkaa tulla hieman nöyremmäksi, koska mitä enemmän opiskelee, sitä enemmän tietää, kuinka paljon ei tiedä. Tämä auttaa siinä, että ymmärtää, että joku muu saattaa päästellä suustaan fiksumpia juttuja kuin itse. Kaikessa siinä ”minä tiedän kaiken ja te kuuntelette minua eikä teillä ole oikeutta olla eri mieltä” -pohjalaistyylisessä asenteessa joutuu tunnustamaan, että olen ollut, ja olen edelleen, monessa asiassa väärässä. (Tätä kirpaisee kirjoittaa nytkin.)

Uskovaiset ovat joskus sietämättömiä vastausautomaatteja, joiden kanssa ei voi käydä oikeaa keskustelua, koska me haluamme ”käydä keskustelua” vain siinä tarkoituksessa, että pidämme puheen, jonka tarkoitus on saada muut ajattelemaan samoin kuin me itse (check, tätäkin kirpaisee sanoa). Kyllä meillä on paljon tärkeää sanottavaa toisillemme niin seurakunnassa kuin torilla, todellakin on, mutta joskus asenteessa, korvissa ja vuorovaikutustaidoissa on vakavia puutteita. Keskustelu ja vuorovaikutus on muutakin kuin tuhatvuotisen puheen pitämistä (olisihan se aika kutkuttava ajatus tosin…puhua noin pitkään, yksin.)

Opin siis, että meikäläisen 24/7 käyvä leipäläpi voi joskus pitää sapattia. ”Mikä siinä onkaan kun ne huulet on niin vaikea pitää kiinni yhdessä” sanoin joskus nuortenleirillä levottoman oppitunnin päätteeksi. Niinpä niin.

3. Opin mihin uskon

Niin siinä kävi. Sen sijaan, että olisin menettänyt uskon, siinä kävi päin vastoin. Toki kun paloin loppuun ennen opintojen puoliväliä, koska olin jo vuosia yrittänyt kelvata ja suorittaa Jumalalle enkä enää henkisesti jaksanut, aloin miettiä mihin koko uskoni perustuu. Tajusin, että tunteisiinhan se pitkälti perustuu, ja rikkinäisen ihmisen tunnemaailma on mitä on. Ja perustui se usko paljolti myös sellaisiin olettamuksiin, joita en ollut tajunnut tai osannut vielä kunnolla punnita. Sitten itkettiin, kyseltiin, kyseenalaistettiin, löydettiin, opeteltiin ja todellakin uskottiin! (Ei sokeasti.)

Aloin arvostaa aivoja, sitä hienoa kapistusta, jonka Luoja on suunnitellut. Tajusin, että niin kuin muitakin lihaksia, aivojakin on hyvä käyttää ja vahvistaa. Tämä on tuonut elämääni todella paljon helpotusta ja rikkautta. Nyt palvelen Jumalaa myös tällä lihasryhmällä ja teen sitä hyvin tietoisesti.

4. Opin mihin kykenen 

Ensin opin, että minulla on rajat ja että en ole kone. Opin, että Luoja loi luodun ja Luoja on luotua varten ja antaa tälle kaiken, ei toisinpäin. Sitten opin, että minulla ei ole vain ääriviivoja ja rajoitteita, vaan ihmisyys tarkoittaa myös mm. kykyjä, lahjoja ja potentiaalia. Opin, että on paljon asioita, joita osaan ja joilla voin rikastuttaa sekä omaa että muiden elämää.

5. Ja tietenkin: opin olevani arvokas

Kiitos hermeneutiikan ja eksegetiikan kursseista! Ja joku vielä kysyy mitä järkeä raamatuntulkinnan opettamisessa on. Ah, saved my mental health! Tajusin, miten vapauttava ja muuttava Jumalan valtakunta todella onkaan ja miten hän rakastaa, kun syvennyin hieman tarkemmin tekstien tulkinnan pelisääntöihin (runoa ei lueta samalla tavalla kuin uutista) ja esim. Jeesuksen ajan kulttuuriin. Alkoi Sykarin kaivon naisen tapauskin (Joh. 4) saada aivan uudenlaisen hohdon, kun tajusi, miten pilkattuihin ja sorrettuihin ihmisryhmiin tuolloin yleensä suhtauduttiin ja miten radikaalisti eri tavalla Jeesus toimi. Oi, siitä voisinkin puhua loputtomiin.

Kun ennen koki Jumalan olevan niin kovin armoton, oli armoton itsekin. Kun sai kokea rakkautta, muita oli paljon helpompi rakastaa. Myös heitä, jotka ovat eri mieltä (vaikka myönnetään, että kyllä se vielä välillä vaatii aina-niin-oikeassa-olevalta pohjalaiselta akalta ponnisteluja, ihmisiähän tässä kuitenkin ollaan).

Myönnän, että muutuin. Samaistun jotenkin siihen, miten Sarah Bessey kuvaa itseään: liberaaleille konservatiivi, konservatiiveille liberaali (tosin itse toivoisin, että ennen kuin ihminen leimataan liberaaliksi, tutustuttaisiin mitä se sana oikeasti tarkoittaa tai ainakin selvennettäisiin mitä sillä tarkoitetaan itse). Sen kuitenkin sanon, että koskaan en ole näin kokonaisvaltaisesti hengittänyt uskoa sisään ja toivottavasti myös ulos, ympärilleni.

Seuraavalta kolmelta vuodelta Kanadassa odotan sitä, että:

— oppisin ymmärtämään erilaisia ihmisiä enemmän ja kasvaisin kärsivällisemmäksi (kivuliasta)

— oppisin ymmärtämään Raamattua entistäkin paremmin ja muuttuisin sitä mukaa

— oppisin edelleen ajattelemaan muita enemmän kuin itseäni

<3: Sara