Sopivasti itsekäs

Posted by | · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Sopivasti itsekäs

Pyhät on nyt takana, samoin yksi viikko lomaa (ja 2/3 jäljellä). Lomalla on erityisesti nukuttu, joinakin öinä rapsakat kymmenen tuntia (tai yli). Näyttää siltä, että kyllä se väsy sittenkin vähän painaa. Tänäänkin vetäisin päiväunet ja sekin on parasta lomassa, päiväunet siis. Ainekset täydelliseen lomaan omalla kohdalla ovat:

 

nukkumista, lukemista, kirjoittamista, sopivasti sosiaalista elämää (tämä vaihtelee, tällä hetkellä piisaa aika pieni määrä, pahoittelut kaikille, joita en ole vielä ehtinyt nähdä)

 

IMG_5739

 

 

Syöty on ;) Taatelikakkua!

Syöty on 😉 Taatelikakkua!

 

Jos jotakin opin viime syksynä — joka muuten oli monella tavalla onnistunein syksy pitkiin aikoihin — niin sen, että joskus on oltava itsekäs. Ensimmäistä kertaa sovin itseni kanssa (tietoisesti siis), että pidän joka päivä omaa aikaa. Syksy oli kiireinen, unohtelin esimerkiksi välillä vastailla Facebook-viesteihin (nyt ymmärrän teitä professori-ihmiset, jotka unohtelette asioita) ja…no, unohtelin asioita, mutta vain vähän (pakko lisätä, hehee). Olen aina ollut todella järjestelmällinen ja tarkka, olen tullut aina ajoissa paikalle ja muistanut kai-ken! Nyt kuitenkin oli pakko priorisoida ja kaikki muistui kuitenkin lopulta jossakin vaiheessa.

 

IMG_5677

 

Totuus on se, että olin siis itsekäs, mikä ei ollut aina tokikaan helppoa. Välillä syyllisyys hiipi seuraan ja mietin, että kuitenkin joku tarvii tai kaipailee minua. Kieltäytyminen jonnekin menemisestä oli alussa älyttömän vaikeaa ja välillä muistin, etten ole soittanut sille ja sille pitkään aikaan. Syksyllä kiire ei tarkoittanut minulle koskaan sitä, etten olisi esimerkiksi voinut makoilla kahta tuntia pimeässä huoneessani ja antanut oman pään tyhjentyä, etten olisi voinut mennä yksin kävelylle tai salille tai etten olisi voinut mennä parhaan ystäväni luokse kahville joksikin aikaa. Budjetoin siis itselleni aikaa aivan joka päivä. Se oli paras valinta, jonka olen tajunnut tehdä ehkäpä koskaan. Olin elossa! Ja olen edelleen elossa.

 

Lomallakin olen ollut siis itsekäs ja olen ollut todella paljon yksin, itse asiassa olisin vieläkin enemmän yksin, jos se vain olisi mahdollista. Yksin ollessa on tullut välillä vain koomattua sohvalla, katseltua ulos tai vain oltua siinä silmät kiinni. On tullut myös luettua ja kirjoitettua, mutta yllättävän vähän. Tällä hetkellä luen Dostojevskin Karamazovin veljeksiä ja täytyy myöntää, että aloin päästä tarinaan kiinni vasta sivulla sata. Vähän tihkaisi tuo kirjan alku, mutta en luovuttanut. Niin, ja lauseet ovat pitkiä, välillä jopa kahdeksan riviä. Vielä on monta sataa sivua luettavaa.

 

IMG_5700

 

Uusi romaanikin on aikataulussa ja teksti lähes kuoseissa. Yksi dialogi vielä vaivaa ja sitä pitää työstää. Joskus mietin, että miksi valitsen niin vaikeita aiheita, kun niistä kirjoittaminen on välillä todella haasteellista. Ei haluaisi kirjoittaa kliseistä tekstiä ja yritän myös välttää saarnoja (joihin voisi sortua aika helposti näillä aiheilla). Välillä joutuu punnita aika tarkkaan, että mitä voi laittaa kirjaan, koska vaikka joku puhuisi ja toimisi tietyllä tavalla ihan oikeassa elämässä, se ei välttämättä toimi kuitenkaan kirjassa. Joskus oikean elämän sattumuksista tuleekin latteaa, imelää tai kliseistä. Silloin tällöin kirjoittaessa käyn itseni kanssa keskustelua: ”Mutta kun näin se yksi ihan oikeasti sanoi, miksi en voisi kirjoittaa sitä tähän!” ”Juu, mutta se ei näytä hyvältä tässä, se kuulostaa typerältä.”

 

Mutta vielä lopuksi takaisin jouluun. Rakastan lahjojen antamista ja saamista. Yllättävän monet tuttavani ovat lopettaneet lahjojen ostamisen, eivätkä toivo itselleen lahjoja. Itse en voisi kuvitellakaan sellaista. Jotkut pariskunnat ovat etenkin lasten syntymän jälkeen lopettaneet lahjojen antamisen toisilleen, mutta sanoin miehelleni, etten koskaan, siis koskaan, voisi suostua semmoiseen. Ettäs tietää ;). En tarvitse mitään kallista, lahjojahan voi tehdä vaikka mistä. Meillä itse asiassa onkin ollut jo vuosia perinne äitini kanssa, että teemme siskoni kanssa hänelle itse lahjat niin jouluna kuin synttäreinäkin. Lahjoista en siis mielelläni luovu, ne piristävät elämää. Lahjoista puheen ollen, sain joululahjaksi lahjakortin kirjakauppaan. Wohoo! Olen jo selaillut mitä kirjoja ostaisin.

 

Tänä jouluna tein äidille tällaisen purkin, jonne kerätään vuoden ajan omia pieniä lappuja. Lapuille kirjoitetaan, mistä on sinä päivänä kiitollinen ja kaikki laput saa lukea vuoden päästä. Kirjoitin sinne jo valmiiksi neljä viestiä äidille häneen liittyen, mutta ne pysyvät salaisuutena vielä vuoden.

Tänä jouluna tein äidille tällaisen purkin, jonne kerätään vuoden ajan omia pieniä lappuja. Lapuille kirjoitetaan, mistä on sinä päivänä kiitollinen ja kaikki laput saa lukea vuoden päästä. Kirjoitin sinne jo valmiiksi neljä viestiä äidille häneen liittyen, mutta ne pysyvät salaisuutena vielä vuoden.

 

Hyviä välipäiviä!

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.