Rakasta ja raskasta, mutta aina ihanaa

Posted by | · · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Rakasta ja raskasta, mutta aina ihanaa

Kun romaani on siinä vaiheessa, että tehdään viimeisiä muokkauksia, käydään kokonaisuutta läpi ja päätetään kohdista, jotka joko jäävät tai ne poistetaan, paniikki on elämää ja yöt ovat lyhyitä. On sitovien päätösten aika.

 

”Mitä jos tämä romaani on kaikkein huonoin kirjoittamani? Mitä jos kukaan ei osta sitä? Mitä jos tämä kohta on naurettava, mitä jos tätä ei ymmärretä? Sopiiko tämä tähän, pitäisikö tässä olla sitä ja sitä enemmän. Mitä jos kukaan ei tykkää tästä. Mitä jos markkinointi ei onnistu, mitä jos kirjaa ei lainata kirjastoista eikä kukaan edes huomaa sitä. Mitä jos henkilöhahmot ovat liian ohuita ja epäaitoja, mitä jos teksti ei kosketa ketään.”

 

Tällaisia kysymyksiä kysyy jokainen kirjoittaja ainakin jossakin vaiheessa. Ei tarvitse olla julkaisemassa romaania, jotta tulee pohtineeksi suurinta osaa ylläolevista kysymyksistä. Joillekin oman tekstin näyttäminen toiselle on jo tarpeeksi iso asia. Itse kyselen tällaisia kysymyksiä aina näihin aikoihin, kun romaania viilataan lopulliseen muotoon.

 

IMG_5382

 

Ihmisten mielipide ja vastaanotto. Niin, se on monimutkainen juttu. Samaan aikaan oma visio on vahva, mutta toisaalta on olemassa haave siitä, että kaikki tykkäisivät. Vaikka kyseessä ei olekaan oma tarina, se on silti itse keksitty tarina. Se on omasta sydämestä ja päästä, siihen on laitettu kaikki sen hetkinen taito ja sitä on tehty niin paljon kuin on voitu. Pelottaa, että joku tai monet lyttäävät. Ja siksi kirjoittaminen voi olla raskasta. Se on sitä, mitä kirjoittaja rakastaa, mutta samalla kaikki se on niin raskasta.

 

Hulluahan tämä on. Joku on sanonut minulle, että mitä varten olen kirjailija, jos se on niin kamalan vaikeaa, vaihtaisit alaa. ”Alan vaihtaminen” ei kuitenkaan tule kuuloonkaan. En aio luopua unelmasta ja siitä, mitä rakastan, en varsinkaan sen vuoksi, että olen herkkä ja tarkka. En voi puhua kaikkien kirjailijoiden puolesta, ja uskon, että ihmiset ovat tässä asiassa erilaisia, mutta olen tavannut monia muita samanlaisia tyyppejä. Uskon, että tässä suhtautumistavassa on todella paljon hyvää niin työskentelyä kuin lopputulostakin ajatellen.

 

IMG_5385

 

Joku on joskus sanonut sitäkin, että mitä sitä turhaan muiden mielipiteistä välittää. Olen tavallaan samaa mieltä, mutta tavallaan taas en. On totta, että tykkääminen on juurikin sitä: tykkäämistä, mielipiteitä. Jokaisella on oma mielipiteensä, eikä kaikkia voi miellyttää. Mutta itselleni on mahdotonta kuvitella sellaista ihmisitä, joka ei haluaisi onnistua siinä mitä tekee. Kukapa nyt huvikseen kuluttaisi elämästään 1-5 vuotta johonkin ja sitten tokaisisi, että ”väliäkös sillä mitä siitä tykätään, tykätköön hyvää tai pahaa tai jättäköön huomiotta”. Kirjoitan kirjoja, jotta joku lukisi niitä. Jos kirjoittaisin vain omaksi ilokseni, en julkaisisi mitään. Joten siis: muilla ihmisillä ja heidän ajatuksillaan on loppujen lopuksi väliä.

 

Uskon, että näitä ajatuksia käyvät läpi monet muutkin taiteilijat kuin vain kirjailijat. Eivätkä välttämättä edes pelkästään taiteilijat, vaan sellaiset ihmiset, jotka suhtautuvat intohimoisesti siihen, mitä he tekevät. Onko intohimoisella työskentelyllä sitten mitään väliä? Joku voisi puhua tässä kohdassa myös kutsumuksesta. Pitääkö työn olla hauskaa, kiinnostavaa tai jonkinlainen passion? Mielestäni se on etuoikeus, jos voi tehdä työtä, jota rakastaa. Ja jos tällainen etuoikeus on käsillä, miksi ei tarttuisi siihen. Tällainen työ ei ole itsestäänselvyys, vaan se on asia, josta tulee kiittää joka päivä. Ihminen tekee luonnollisesti paljon paremmin sellaisen työn, jota hän rakastaa, kuin sellaisen, josta hän ei niin suuresti välitä.

 

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.