Ollako kriittinen vai eikö olla

Posted by | · · · · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Ollako kriittinen vai eikö olla

Viime aikoina mieleeni on hiipinyt kirjallisuuskritiikki, etenkin kristillinen sellainen ja nimenomaan kaunokirjallisuuteen liittyvä. Itselläni on kirjallisuuskritiikkiin hassu suhde, kun samaan aikaan itse kirjoitan kirjoja, luen omista kirjoistani kirjoitettuja arvioita ja arvioin lehtiin muiden kirjoja. Pakko myöntää, että aina joskus mietin arviota kirjoittaessa, että ”arvioi niin, kuten tahtoisit omaa kirjaasi arvioitavan…” Tottahan se nimittäin on, että kyllä sitä haluaa omasta tekstistään aina ylistäviä arvioita, kukapa ei haluaisi onnistua. Mutta toisaalta tiedän, että kaikki ei voi tykätä kaikesta — minäkään en tykkää kaikesta lukemastani ja kirjoitan kirja-arviot sitä mukaa.

 

On hienoa, että kirjasta kirjoitetaan ja siitä keskustellaan. Myös silloin, kun keskustelijan mielipide ei ole se, että kirja on kaikin puolin loistava. Mutta kristillisellä puolella (kauno)kirjallisuuskeskustelu on ainakin oman käsitykseni mukaan vähäistä, tai ainakin herätyskristillisellä puolella, onhan tuo termi ”kristillinen” aika laajasti käsitettävissä. Hienoa on se, että kirja-arvioita kirjoitetaan, joskin niille annetaan aika pieni tila ja usein toivotaan, että ketään ei teilattaisi. Kirjojen arvosteleminen on joskus hankalaa puuhaa, kun samaan aikaan maailmankatsomukseen vedoten tuohdutaan siitä, että jotakin ylipäänsä arvostellaan, onhan se tekele ”Herralle tehty”. Toisaalta uskoisin, että kristillisissä piireissä olisi kykyä keskustella. Tarkoitan tällä sitä, että tarkkanäköisiä, kriittisiä ja koulutettuja (huom.) lukijoita/arvioijia on oikeasti olemassa.

 

Tänään ja eilen on ulkoiltu. Saatte nauttia kävelyllä napatuista kuvista :)

Tänään ja eilen on ulkoiltu. Saatte nauttia kävelyllä napatuista kuvista 🙂

 

Olen pohtinut nyt kaikenlaista, ja jos yritän jotenkin hahmottaa sitä, mitä olen miettinyt, niin jaetaan pohdintani kahden otsikon alle: kriittisyys ja koulutus.

 

Kriittisyyttä on ja ei ole. Samaan aikaan puhutaan siitä, että tykätään ja ei tykätä jostakin, mutta kaipailisin ehkä enemmän sellaista keskustelua, jossa eriteltäisiin mielipiteitä tarkemmin, uskallettaisiin kyseenalaistaa ja puhua asioista suoraan. (Tätä samaa voisi toki soveltaa monelle muullekin osa-alueelle, eikä vain kaunokirjallisuuteen.) Kaipaisin sitäkin, että hankittaisiin työkaluja tehdä tätä, josta päästäänkin koulutukseen.

 

IMG_5819

 

Saattaa olla, että ainakin herätyskristillisissä piireissä on vieläkin ajattelua, jonka mukaan harjoittelua tai koulutusta ei tarvita, ja tämä ajattelu vaikuttaa moneen. Nyt, kun keskustellaan kaunokirjallisuudesta, joudun rajata koulutustaeitarvita-keskustelun tiukasti (myös tilan pienuuden vuoksi). Koulutusvastaisuus tai sen tarpeen väheksyminen vaikuttaa niin kirjallisuuden tasoon kuin kirjakritiikkiinkin.

 

Tämän edellämainitun ajattelun mukaan ajatellaan, että jos ihminen on syntynyt jollakin lahjalla varustettuna, asia on sillä selvä. Jos ihminen siis rakastaa kirjoja ja kirjoittamista ja vieläpä tekee sitä, silloin hänellä on lahja ja ei kun käyttämään. Ja kyllä, olen samaa mieltä: käyttämään vain, uskallusta, rohkeutta ja toimintaa tarvitaan, kun unelmia tavoitellaan. Minunkin mielestäni on olemassa lahjakkaita ihmisiä, mutta samaan aikaan olen sitä mieltä, että kovin monesta sellaisesta ei tule loistavaa kirjoittajaa, ellei taitoa harjoiteta ja kehitetä. Tämähän on selvää mm. pianon ja kitarankin soittamisessa. Mutta kirjallisuuskoulutuksesta puhutaan kristillisissä piireissä mielestäni olemattoman vähän, vaikka sieltä saisi valtavasti työkaluja kirjoittamiseen, oman työskentelyn ja tekstien arvioimiseen ja kehittämiseen jne. Koulutus ei tee kaikista tietenkään J. K. Rowlingeja, mutta se auttaa. Olen itse kokenut sen.

 

Myös kirjallisuuskritiikki on taidetta. Luulen, että se unohtuu usein. Se on luovaa kirjoittamista, jonka kautta on mahdollista toteuttaa luovuuttaan ja antaa oman äänen (tarkoitan tyyliä) kuulua. Toisaalta ymmärrän, että aika usein nimenomaan teologit ja pastorit arvioivat kristillisiä kirjoja, koska suurin osa arvioitavista kirjoista tuntuu olevan teologisia tietokirjoja.

 

IMG_5824

 

Mitä sitten toivoisin lisää nimenomaan kristilliseltä kirjallisuuskritiikiltä? Toivoisin sitä enemmän, koska se nostaa erilaisia teoksia (toivottavasti) esille ja sitä kautta monipuolistaa lukemista. Se kiinnittää huomiota myös kirjojen tasoon, vaikka kaikki eivät olisikaan kriitikon kanssa samaa mieltä. Se ylläpitää ylipäänsä keskustelua.

 

Lisäksi toivoisin, että kritiikit tai arviot, kummalla nimellä niitä haluaakaan kutsua, olisivat pidempiä, eivät mainostekstejä tai nopeita kirja-esittelyitä, vaan niissä pohdittaisiin syvällisesti teosten tasoa (tarkoitan siis kirjallista tasoa) sekä ehdottomasti myös niiden antia niin kristilliselle yhteisölle kuin yhteiskunnalle ylipäänsä. Olisi virkistävää lukea esseemäisiä tekstejä, joissa pohditaan jonkun romaanin esillenostamia teemoja. Kaunokirjallisissa teoksissa on yleensä runsaasti erilaisia aiheita, joihin voi tarttua, vaikka niitä ei suoraan alleviivattaisi eivätkä ne olisi teoksen pääaihe.

 

Haaveenani olisi, että kaunokirjallisuutta olisi kristillisellä puolella enemmän. Samoin keskustelua kaunokirjallisuudesta ja luovuudesta. Luovuushan kuuluu kristillisyyteen niin olennaisesti, ettei sitä voi erottaa siitä repimättä kuvasta itse Luojaa. Tämä olkoon samalla viittaus siihen, miksi kaunokirjallisuuden olemassaololla (ja muilla taiteenlajeilla) on mielestäni aika paljon väliä.

 

 

IMG_5838

 

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.