Mania

Posted by | · · · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Mania

Täällä on menty ihan tukka putkella ja kainalot hiessä (pahoittelen mielikuvaa). En muista, koska olisin kokenut tällaista olotilaa, koska tuntuu, että koko kesä on mennyt kerätessä voimia ja tehdessä tilaa (henkisesti) uusille tuleville asioille. On elokuu ja vaikka on hyvin lämmin, pian on se upea aika vuodesta, kun tielle sataa keltaisia lehtiä ja ilma on sopivan viileä. Syksy, I love you! Ja näin olen siis herännyt eloon.

 

Olen haaveillut, eli toisin sanoen suunnitellut tulevaisuutta. Tänään koko päivä on mennyt soitellessa eri paikkoihin ja järjestellessä elämää. Ja viime illat (tai paremminkin yöt) on kulutettu pohtimalla tulevia romaani- ja lehtijuttuja sekä muuta kirjoittamiseen liittyvää. Suunnitteluflow on täällä, ja on sitä tullut kirjoitettuakin. Minulla oli samanlainen, tai oikeastaan vielä pahempi, tila päällä ennen NMU:n julkaisua. Esimerkiksi kun NMU:n ensimmäiset mainokset tulivat sähköpostiini ja kun julkistin ne, tai kun suunniteltiin kansia, tulevia haastatteluja ja julkkareita, ei siinä enää melatoniinit auttaneet, kun yritettiin nukkua. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, olin niin innostunut, että jouduin syödä välillä unilääkkeitä, jotta sain nukuttua. Eli se siitä mielikuvasta, että olisin tasainen ihminen. 😉 (Mutta eikös kirjailijuuteen kuulu olla herkkä, erikoinen, ehkä hitusen kummallinenkin?)

 

Raahasin yöpöydälle kevyttä iltalukemista ;-)

Raahasin yöpöydälle kevyttä iltalukemista 😉

 

Elämä on tällä hetkellä siitä erikoista, että minulla on nyt ”vapaa” vuosi. Tarkoitan tällä sitä, että kaksivuotinen kirjoittajalinja on omalta kohdaltani käyty ja nyt on vuosi aikaa tehdä jotakin uutta ja mielellään fiksua. Alunperin minun ja mieheni tarkoitus oli muuttaa nyt elokuulla Usaan ja mennä jatkamaan teologian opintoja, mutta opiskelumme siirtyivät vuodella. Tämä siksi, koska emme olisi ehtineet enää saada viisumi- ja asumisasioita kuntoon. Ilmoitus opiskelupaikasta tuli liian myöhään. (Olisin saanut aloittaa Suomessa kirjoittamisen maisteriopinnot, mutta koska niitä ei voinut lykätä, oli luovuttava omasta paikasta. Lisäksi kirjoittamisen tutkimus tuntui liian uuvuttavalta tässä vaiheessa.) Mieheni lähtee Lontooseen muutamaksi kuukaudeksi ja minä teen jotakin muuta (joka on vielä salaisuus ja ei-100%-varma). Huonekalut ja lähes koko koti tuli laitettua pakettiin jo toukokuussa ja kesä on elety vähän siellä sun täällä. Nyt tuleva vuosi tulee olemaan tätä samaa ”vähän siellä sun täällä”, emmekä me tiedä kevään kuvioista vielä mitään. Olen koko kesän opetellut sietämään epävarmuutta ja elämään hetkessä, ja nyt tuntuu siltä, että olen oppinut jotakin. 🙂 Joku toinen olisi saattanut harmitella sitä, että opiskelut siirtyvät vuodella, mutta minä koen tämän jälleen yhtenä mahdollisuutena oppia ja rikastuttaa elämää. Niin hyvä asia kuin opiskelupaikka ulkomailla kestää kyllä odottelun. Ja tämäkin vuosi on mahdollisuus toteuttaa haaveita ja rakentaa tulevaisuutta. Kyse on pitkälti asenteesta ja näkökulmasta, ja näen tilanteen vain muutoksena, en mönkään menneenä suunnitelmana.

 

Kirjoittajatoverini kahvi ja vesi

Kirjoittajatoverini kahvi ja vesi

 

Olen jälleen harrastanut itsereflektointia ja summannut kesää, ja olen oppinut itsestäni (taas) jotakin uutta: kirjoittaminen sujuu paremmin, kun minulla on jotakin ”työtä”. En tarkoita välttämättä kokoaikaista palkkatyötä, mutta jotakin säännöllistä toimintaa, jonka aivoni laskevat työkategoriaan kuuluvaksi. Heti, kun aloin suunnitella tulevia työjuttuja, luova puolikin aktivoitui. Muistelinkin tässä lämmöllä niitä aikoja, kun olin kaupan hedelmä- ja vihannesosastolla töissä ja sitruunakasaa siivotessa mieleen tuli vaikka mitä novelli-ideoita ja romaanihenkilöiden repliikkejä. Kaivoin silloin aina taskusta pienen lapun, johon kirjoitin ylös ne ideat, joita työpäivän aikana tuli. Ja niitä tuli. Heviosastokin on siis oiva paikka ruokkia luovuutta 😉

 

Nyt on palattava vielä hetkeksi töiden pariin ja sitten yritettävä rauhoittaa itseä yötä varten, ettei mene tämäkin ilta ideoiden pyydystämiseen ja hihkumiseen. (Onhan tämä flow-tila kiva, mutta jos vaikka yöllä saisi nukkua. Jaksaisi paremmin.)

 

Vielä lopuksi: Kiitos kaikille ihanille lukijoille, jotka ovat ottaneet yhteyttä joko Facebookissa, sähköpostilla tai kasvokkain. Kirjoittajan työ on välillä yksinäistä puuhaa, mutta jota itse teen kuitenkin muita ihmisiä ajatellen. Joku sanoo, että suomalaiset eivät osaa kehua, mutta olen toista mieltä. Viime kuukausien aikana olen saanut sekä lehtijutuista että romaaneistani paljon palautetta ja tämä laittaa ainakin meikäläisen nöyrälle mielelle. On suuri kunnia ja oikeastaan hyvin ihmeellinen asia, että kirjoituksilla voi koskettaa niin syvästi toista ihmistä. En tiedä millä sanoilla kuvaisin kirjoittamista ja kirjallisuutta, paitsi sanoilla ”rikas” ja ”ihmeellinen”!

 

IMG_5482

 

 

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.