Mä oon niin somessa

Posted by | · · · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Mä oon niin somessa

Tällä hetkellä on niin hyperaktiivinen tila, ettei tiedä mitä kirjoittaisi. Viime päivät ovat olleet:

 

somesomesomesome.

 

Teen töissä paljon someen liittyviä hommia, joten se on iso osa arkipäiviäni. Lisäksi mietin koko ajan kuumeisesti omaa someaktiivisuuttani, profiiliani ja markkinointia (etenkin nyt, kun kirja on tulossa). Vaikka en koko ajan postaisikaan mitään, ajattelen postaamista, luen posteja, jään miettimään lukemaani, mietin vastaanko, hion vastauksiani ja kaiken lisäksi useimmiten kadun kirjoittamiani kommentteja. Ne jäävät vaivaamaan.

 

Yksi ystäväni kirjoitti pari päivää sitten Facebook-seinällään omista somepaastokokemuksistaan. Hän kertoi, että kun oli ollut kuukauden poissa somesta, olo oli rauhallisempi ja oli helpompi olla läsnä muiden ihmisten kanssa ollessa.

 

Pysähdyin miettimään tätä kaiken tämän oman somehässäkän keskellä. Suhteeni esimerkiksi Facebookiin on ollut värikäs. Ensin olin aktiivinen, sitten poistelin kuvia ja melkein koko profiilin. Sitten olin aktiivinen, kunnes tuli kausi, kun halusin poistaa lähes kaikki kuvat ja kävin tuntikausia vanhoja postauksia läpi ja poistelin niitä. Nyt mietin välillä liiankin tarkkaan, mitä Twitteriin kuuluisi laittaa (miksi en vain laittaisi sinne mitä haluaisin/huvittaa) ja on aivan liian helppoa kaivaa puhelin laukusta, katsoa ”vain ihan pikaisesti, siis tosi äkkiä vain” Facebookin News Feed ja lopulta joko jäädä selaamaan sitä toviksi jos toiseksikin tai tehdä näitä pikaiskuja (kesto vain yksi minuutti) noin kymmenen tunnissa. Kun tekee näitä pikaiskuja, olo on hyvä, koska ”mähän vain vilkaisin, kuten lupasin itselleni ja tadaa, onnistuin”.

 

Kuva: Vierula Photography. Olin Seinäjoella valokuvauksessa, josta kerron lisää alempana.

 

Toisaalta maailma tuntuu olevan somessa (kirjoitin ”tuntuu”, en kirjoittanut, että maailma on siellä, koska voidaan pohtia onko se siellä oikeasti). Ystävät ovat siellä, tapahtumat ovat siellä, ajankohtaisuus on siellä, siellä on myös paljon hyviä artikkeleita ja blogitekstejä. Ja mietin, että koska olen kirjailija, minun on oltava siellä. Vai onko?

 

Eilen googletin (niin, vastaushan löytyy aina netistä, eikö?) ja yritin löytää erilaisia näkemyksiä siitä, mitä merkitystä somella on kirjailijalle. Jotakin löytyi. Muun muassa Tiina Raevaaran kirjoitus tuli vastaan. Siinä mietitään, onko some ennemminkin paikka sitouttaa lukijoita sen sijaan, että sillä saisi lisää lukijoita. Tuon tekstin kirjoittamisesta on jo pari vuotta ja somemaailmakin on jo muuttunut. Mainontaa hoidetaan nykyään paljon vaikkapa Facebookissa. Se on kätevää, koska mainoksia voi laittaa helposti sponsoroinnin avulla laajalle joukolle ja vielä kohdistaa sen hyvin esimerkiksi iän ja kiinnostusten mukaan. Mutta välillä, kun stressaa hermonsa riekaleiksi sitä todellakin miettii 1) onko somesta mitään iloa kirjamyynnille ja 2) synnyinkö sittenkin kaksikymmentä vuotta liian myöhään. (Lehtimainonta tarkoittaa nykyään sitä, että pääsee naistenlehteen puhumaan traumoistaan, mutta lehtimainoksiin ei ehkä kannata laittaa liikaa rahaa, tai no, ehkä Hesariin.)

 

Jos jossakin on kursseja ”Kirjailijat ja markkinointi”, niin vinkatkaa. Tämä on asia, mikä mietityttää juuri nyt. Mikä on fiksua, mikä on pakollista ja mikä on vain energian tuhlaamista. Tässäpä aiheita, joita pohtia hyvässä seurassa jossakin tunnelmallisessa kahvilassa laten äärellä. Kahvilasta puheenollen, minulla on uusi haave ja rakkaus. Jostakin syystä olen rakastunut kahviloihin ja haaveeni on, että voisin kirjoittaa seuraavan romaanin (meinasin kirjoittaa kahvin, ups) erilaisissa kahviloissa ulkomailla. Olen kuvitellut tämän niin monta kertaa ja niin huolellisesti, että se on jo melkein totta.

 

IMG_5918

Ystäväni Hanne kiharsi hiukseni kuvauksiin. Ihanaa, kun oli kunnon kiharat! (Yleensä minulla on vain lettien jälkeiset säkkärät.)

 

Olin Seinäjoen kirjastolla kuvauksissa reilu viikko sitten. Somea ja lehtijuttuja varten nekin, heheh. Kuvaukset ansaitsisivat oikeastaan oman postauksen, koska en ole koskaan saanut niin ammattitaitoista palvelua kuin nyt sain! Vierula Photographyn Johannes ja Tanja on aivan mahtavia. Oli luksusta, kun sain etukäteen vinkkejä ulkonäköjuttuihin (tuli todellakin tarpeeseen) ja muutenkin aikataulut ja suunnittelut meni tosi jouhevasti. Kuvauksissa minusta pidettiin huolta, Tanja muun muassa katsoi, että kaulukset, hiukset, meikki, huivi ja muut vaatetukseen liittyvät jutut oli ookoo. Johannes ja Tanja on todella mukavia, ja tunsin oloni rentoutuneeksi ja luonnolliseksi. Ei tullut sellaista oloa, että olenkohan nyt tyhmästi, koska koko ajan sai neuvoja, miten tuli olla ja rekvisiitatkin oli tuotu mukana (he toi, minä vain tulin paikalle ja kyydinkin olisin heiltä saanut!) Kuvat tuli nopeasti ja ne on upeita! Tiedän, kamalaa hehkutusta. Mutta kun harvoin valokuvattavana oleminen on verrattavissa kylpylä- tai kosmetologikokemukseen. KIITOS JOHANNES JA TANJA!

 

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.