Kolmeksi vuodeksi Kanadan kahviloihin

Posted by | · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmeksi vuodeksi Kanadan kahviloihin

Nyt on ollut niin monta ”asiapostausta”, että taitaapi olla paikallaan kertoilla kuulumisia vähän joka rintamalta täällä bloginkin puolella. Viime viikot on menty pitkälti töitä tehden ja urheillen. Suomen kesä on aivan liian lyhyt, jotta olisi vain sisällä, joten olen siirtynyt treenailemaan sisätiloista ulkosalle. Kirjoittajan työ on, kuten kaikki tietävät, istumatyötä ja vain sormet liikkuvat. Siispä tasapainoisuuden nimissä olen lenkkeillyt ja pyöräillyt ankarasti — lähes joka päivä. Tosin ainakin tänään taitaa mennä pitkälti makaamiseksi. Selkäni on oireillut jo pari kuukautta ja aiemmin tänään fiksuna likkana päätin tehdä kevyet jalkaprässisarjat salilla, vain 200 kg 12-15 toistoa per sarja… Jalat eivät tuumanneet mitään, lisää olisi pitänyt saada rautaa, mutta selkä tykkäsi oikeinkin pahaa. Treenin jälkeen auto kiisi pikavauhtia erään tuttavani luo, joka onneksi osaa auttaa tällaisissa hätätilanteissa. Saatiin selästä vähän kuonaa pois ja kinesioteipit paikoilleen.

 

Tällainen odotti viime viikolla Isossa Kirjassa meidän huoneessa, kun saavuttiin leirille. Ihana! Puhdasta oli ;)

Tällainen odotti viime viikolla Isossa Kirjassa meidän huoneessa, kun saavuttiin leirille. Ihana! Puhdasta oli 😉

 

Toimittajan töiden puolesta olen saanut jälleen viettää aikaa äärettömän tärkeiden ja koskettavien tarinoiden äärellä. Joskus sitä miettii, että meneekö kaikki tosiaan vain synkemmäksi ja tapahtuuko enää mitään hyvää, mutta kun kuuntelen haastatteluissa mitä huikeampia elämäntarinoita, tajuan, että kaikki ei ole pelkkää pimeyttä. Kuulostaa lattealta ja kliseeltä, kun sanon, että koen olevani niin etuoikeutettu, kun saan tehdä tällaista työtä, mutta sanon sen silti. On ihanaa tavata ihmisiä, jotka haluavat kertoa, mitä heidän elämässään on tapahtunut ja ovat valmiita kertomaan kipeitäkin asioita, jotta toiset saisivat elämäänsä valoa. Viime viikon työviikko olikin aika erikoinen, koska pääsin opettajahommiin leirille Jannen kanssa. Aivan älyttömän hieno kokemus! Kyseessä oli siis hellarien riparin tapainen Fifteen-leiri, jossa oli leiriläisiä yli sata ja isosia kolmekymmentä. Kaikki käytännön systeemit toimivat loistavasti ja kun itse sai keskittyä vain siihen, mitä rakastaa (eli opettamiseen), oli energiaa pölläillä ihmisten kanssa ihan eri tavalla kuin muutoin.

 

Suorakauppakahvia (juuri jauhettua) ja ruusulimsaa, oijoi!

Suorakauppakahvia (juuri jauhettua) ja ruusulimsaa, oijoi!

 

Sitten se yksi iso uutinen, jonka jaoin juuri Facebookissa: minä ja Janne muutetaan Kanadaan! Tätä muuttoa on puuhasteltu jo tovi, mutta nyt kun saatiin opiskeluluvat uskallettiin vasta tiedottaa asiasta laajemminkin. Muutamme Vancouveriin ja tarkoitus on opiskella siellä teologian maisteriopinnot. Kyseinen koulutusohjelma kestää kolme vuotta, joten mistään pikavisiitistä ei ole kyse. Nyt eletään siis hyvin jänniä aikoja! Blogissa tullaankin tulevaisuudessa käsittelemään ulkomaille muuttoon liittyviä asioita ja syksyllä sivut täyttyvät mm. upeista luontokuvista.  Kirjoittamista ja kirjallisuutta ei kuitenkaan missään nimessä unohdeta! Tulen edelleen kirjoittamaan omasta kirjoittamisestani sekä kirjoittamisesta yleisemminkin. Luulen, että uudet maisemat inspiroivat kirjoittaman entistäkin enemmän. 😉

 

Odotan malttamattomana opiskelua ja Vancouverin luontoa (no okei, kahviloitakin 😉 ). Kuten olen tainnut aikaisemminkin sanoa, luonto on itselleni se inspiraation lähde. Se taitaa näkyä aika selvästi kirjoissanikin, kun suurin osa kielikuvista ja muusta tekstien kuvallisuudesta ammennetaan luonnosta ja vuodenajoista. Olen fiilistellyt Vancityä jo monet kerrat kuvien kautta — tänäänkin! Sain itse asiassa päätöksen kouluunpääsystä viime huhtikuussa, silloin kun olimme reissussa Sveitsissä. Mietin silloin siellä aivan epätodellisen kauniissa maisemissa Alppien keskellä, että kohta me asumme hieman samanlaisessa paikassa, tosin siihen vielä plussana meri ja hitusen mahtipontisemmat vuoret.

 

#TBSveitsi

#TBSveitsi

 

Tunteet ovat vaihdelleet pelosta sellaiseen innostukseen, jota on vaikea pitää sisällä ja välillä tekisi mieli vaikka pomppia paikallaan, että saisi jotenkin ilmaistua sen ilon ja innostuksen, joka sisällä kuplii. Pelko siis siksi, että kaikki tulee olemaan ihan uutta ja nyt totisesti hypätään tuntemattomaan. Pelkään myös aika paljon valtamerta ja tsunameita (aika random pelko, mutta vahva sellainen), joten siksikin tämä on rohkeuden teko omalla kohdallani. En ole koskaan kokenut maanjäristyksiä ja niitä sattuu joskus tuolla alueella. Tosin ystäväni, joka on Vancouverista kotoisin, on kertonut, että hän ei ole kovin montaa järistystä elämänsä aikana kokenut. Yleensä ne ovat niin pieniä, ettei niitä huomaa.

 

Tällaista siis tänne! Välillä kyselen, että onko tämä oikeasti totta ja pelottaa, että mitä jos se ei olekaan. Hullua, että välillä tulee miettineeksi, että mitä jos tulee eteen joku juttu, mikä estää koko reissun. Kuitenkin kun kaikki käytännön asiat ovat järjestyksessä ja jo hoidettu, ei se pelko ole järkevä. Luulen, että kun jotakin näin hienoa — näin suuri unelma — tapahtuu, se tuntuu niin epätodelliselta, että epäilee voiko se olla totta ollenkaan ja voiko se lopulta edes toteutua. Kolme vuotta tästä on haaveiltu ja tätä varten on säästetty kaikki rahat, mitkä on irronneet, välillä syöty pelkkää keittoa tai puuroa, ja nyt se tapahtuu!  Lähtö on siis elokuun alkupuolella.

 

Uskaltakaa toteuttaa unelmianne!

 

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.