Kirjoituslihasten kuntotsekki

Posted by | · · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kirjoituslihasten kuntotsekki

Jos ollaan rehellisiä, tuntuu ettei minulle kuulu tällä hetkellä juuri mitään muuta kuin muuttopuuhia ja muita siihen liittyviä valmisteluja. Eilen olin hammaslääkärissä (jo toinen kerta tällä viikolla) ja tänään lääkärissä. Parempi hoitaa itsensä kuntoon, kun vielä halvalla saa. Kanadassa kuulemma joutuu pulittamaan suuria summia, jos esimerkiksi haluaa käydä hammaslääkärissä. Tosin en tiedä tarkalleen, että minkä hintaista se on, kun meillä on kumminkin vakuutukset. Anyways hommat on hoidettu täällä, jotta siellä päässä saa keskittyä muihin juttuihin kuin terveydenhuoltoon. Tänään tuli kansainväliset ajokortit, samoin koulusta tuli ohjeet kursseille rekisteröitymiseen. Eilen luin syksyn kurssikuvauksia ja pitkästä aikaa mahassa oli totisesti perhosia. En ole hetkeen pelännyt näin paljon, mutta en ole myöskään ollut hetkeen mistään näin innoissani! Luulen, että tässä saa käydä vielä monia juttuja oman pään sisällä tulevina kuukausina vierauteen, pelkoihin ja itsetuntoonkin liittyen, sen verran iso juttu on kyseessä.

 

Tästä on pakko laittaa kuva! Strawberry limeade, mun all time favorite juoma, mutta nyt kotona tehty ja ilman sokeria tai makeutusaineita: vichyä, jäisiä mansikoita, limen mehua ja jäitä. Tätä menee!

Tästä on pakko laittaa kuva! Strawberry limeade, mun all time favorite juoma, mutta nyt kotona tehty ja ilman sokeria tai makeutusaineita: vichyä, jäisiä mansikoita, limen mehua ja jäitä. Tätä menee!

 

Mutta kun kiire kerran on, niin mitäs sitten kirjoittamiselle kuuluukaan? Noh, ajatuksissa se on ainakin… Ehkä yksi piinaavimpia juttuja sen jälkeen, kun minusta alettiin puhua kirjailijana, on tämä: jos sanot olevasi kirjailija, sinä kirjoitat. Takaraivossa on se ajatus, että olisi oltava joku projekti jatkuvasti tulilla, ja onhan niitä (tosin aika miedolla ”tulella” ovat nyt tässä vaiheessa). On romaani ja on runokokoelma, mutta jos niitä ei aktiivisesti työstä, tulee ongelmia. Minun pitäisi ja pitäisi. Kirjailijalla on tietysti oltava taukoja ja on oltava joskus lomallakin, koska se tekee luovuudelle ihmeitä. Balanssi on silti joinakin aikoina työlästä saada ainakin oman päänsä sisälle.

 

Uusimmassa Tunne&Mieli -lehdessä. On muuten hyvännäköinen lehti ja täytyy sanoa, että minusta tehdyistä jutuista parhaiten taitettu ja aseteltu. Miellyttää! Tuo lehti on juuri semmoinen, joka itseäni kiinnostaa: psykologiaa, mielenterveyttä, tarinoita... ;-)

Uusimmassa Tunne&Mieli -lehdessä. On muuten hyvännäköinen lehti ja täytyy sanoa, että minusta tehdyistä jutuista tämä on parhaiten taitettu ja aseteltu. Miellyttää! Tuo lehti on juuri semmoinen, joka itseäni kiinnostaa: psykologiaa, mielenterveyttä, ajankohtaisia tarinoita… 😉

 

Hassua muuten, miten aika usein huomaan, etten laske esimerkiksi lehtijuttuja, blogia tai muita verkkokirjoituksiani sellaisiksi, jotka voisivat kuulua tämän ”kirjailijan työ” -nimikkeen alle. Kuuluvathan ne, mutta kai sitä silti jotenkin odottaa itseltänsä sitä, että työstäisi tulevia teoksia ja olisi aikataulu, joka kertoisi koska on valmista. Itse asiassa seuraavan romaanin aikataulu on mysteeri ja olen antanut itselleni luvan kirjoittaa sitä kauan— määrittelemätön aika, jonka pituus selviää sitten, kun teos on valmis. Aion kirjoittaa ja tunnustella rauhassa, koska jotenkin tuntuu, että tämä työn alla oleva kirja vaatii aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Pysähtymistäkin, ja juuri siksi en nyt pystykään sitä kirjoittaa. Tarvitsen sille enemmän aikaa niin henkisesti kuin aikataulullisestikin. Ei kirjoittamiselle aina tarvitse varata montaa peräkkäistä viikkoa, kirjoittihan J. K. Rowlingkin lukemani mukaan ensimmäista Harry Potteria ruokatunneilla, mutta pakko myöntää, että kun kirjoitan romaania, tarvin aikaa paljon enemmän kuin kahvi- tai ruokatunnin siellä täällä.

 

Kirjoittamislihakset on silti hyvä pitää kunnossa. Siksi teen aika paljon nopeita kirjoitusharjoituksia, semmoisia 5-10 minuutin tehotreenejä. Välillä keksin niitä itse, välillä kaivan kirjahyllystä kirjoittamisoppaita ja etsin sieltä. Lisäksi me olemme kirjoittajaystäväni Jonnan kanssa perustaneet Facebookiin suljetun ryhmän, jossa jaamme joka keskiviikko yhden kirjoitusharjoituksen. Ryhmässä saa keskustella kirjoittamisesta ja kirjoitusharjoituksista, niiden tekemisestä ja muista tunnelmista. Ryhmään saa ilomielin liittyä, sen nimi on ”Keskiviikon kirjoittajatreffit”. Se on suunniteltu nimenomaan meille kaikille hyvällä tavalla tavallisille kirjoittajille, eli ei tarvitse olla ammattilainen tai aikaisempaa kokemusta ryhmistä tai kirjoittamisen opiskelusta. Riittää, että pitää kirjoittamisesta! Omia tekstejä ei julkaista, mutta keskusteluun osallistumista toivotaan. Tervetuloa sinne! 🙂

 

IMG_7650

 

Pidän kaikkein eniten juuri noista viiden minuutin harjoituksista, koska niiden tekemisen jälkeen olo aivoissa on kuin olisi oikeasti jumpannut. Ihan kuin olisin venytellyt omia aivojani tai nostellut puntteja. Kuulostaa oudolta, mutta tämä on se, kuinka itselle sanasta ”aivojumppa” tuli totta.

 

Muutama viikko sitten kirjoitin tajunnanvirtaa viitisen minuuttia autossa bussipysäkillä. Tuo oli kiireinen päivä, mutta ajattelin, että kyllä nyt viisi minuuttia ainakin irtoaa ja ajoin tiensivuun. Yritin kirjoittaa mahdollisimman sensuroimatonta tekstiä ja tallettaa kaikki ensimmäisenä mieleen tulevat ajatukset. Jonkinlaisen flow’n sainkin aikaiseksi, mutta teksti tuntui surkealta. Eikä se mitään, koska olen oppinut, että kirjoitusharjoitukset ovat harjoituksia eivätkä mitään Pulitzer-voittajia. En edes yritä saada loistotekstejä aikaan harjoituksissa ja se onkin näissä harjoituksissa tärkeää: paineet pois. Mielenkiintoista on se, kun löysin tuon tekstin pari päivää sitten ja aloin lukea sitä. Jouduin ensin tuumata, että mikähän teksti tämä on ja onko tämä muka oikeasti minun kirjoittamani. Ja mitä vielä: se oli aika hyvä teksti, vaikka itse sanonkin. Ehkä käytän se osia vielä joskus jossakin. On jotenkin erikoista, mitä aika voi tehdä omille teksteille. Joskus tekisi mieli repiä kirjoitus saman tien, mutta ei se kannata, koska kun saa vähän etäisyyttä ja kaivaa sen luettavaksi myöhemmin, se voi kuin voikin olla käyttökelpoinen. Ja vaikkei olisikaan, ei sekään haittaa. Harjoitusten tehtävä on pitää kirjoituslihakset kunnossa ja aivot virkeinä, ja mitä useammin kirjoittaa, sitä nopeammin pääsee ytimeen, eli ideat alkavat tulla luoksesi juoksujalkaa ja paperi täyttyy kummallisen helposti.

 

IMG_7647

 

Luovaa viikonloppua!

 

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.