Kirjan syntymäpäivä

Posted by | · · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Kirjan syntymäpäivä

Oltiin Markon, eli mun graafikon, kanssa Otavan Kirjapainolla keskiviikkona ja ei ole varmaan vaikea arvata miksi oltiin siellä. (Onpa muuten jotenkin hassua sanoa Markoa ”mun graafikoksi”, mutta onhan se semmoinen, kun olen sen palkannut. 🙂 ) Naureskelin Markolle, että tuntui kuin oltaisiin oltu luokkaretkellä. Toin tuliaisina pari kirjaa kotiin (viisi laatikollista siis). Tässä muutama kuva kyseisestä reissusta:

 

Siinä niitä menee!

Siinä niitä menee!

 

IMG_2059

Arkit kasassa, mutta sivut on vielä kiinni toisissaan ja varsinaiset kannet puuttuu

 

Tässä vaiheessa kannet on löytäneet paikkansa. Oli se hianoo nähdä ne tuossa menemässä ihan oikeina kirjoina! Huh! Leikkaukset tosin oli vielä tekemättä.

Tässä vaiheessa kannet on löytäneet paikkansa. Oli se hianoo nähdä ne tuossa menemässä ihan oikeina kirjoina! Huh! Leikkaukset tosin oli vielä tekemättä.

 

IMG_2051

 

IMG_2055

 

IMG_2058

 

IMG_2068

Tadaa! Tässä se on! Tuore NMU! Ihan valmis ja niin kaunis ja niin täydellinen. Ei voinut kun ihailla ja ihmetellä.

Markon sanoin: "Tuossa ne sun lapsosesi nyt on."

Markon sanoin: ”Tuossa ne sun lapsosesi nyt on.”

 

Nimeä minut uudelleen siis painettiin Otavan Kirjapainossa Keuruulla. Tämä tieto hämmentää useita, koska moni ei ehkä tiedä, että Otavan Kirjapaino painaa kirjoja muillekin kuin Otavalle (kustantamolle). Esimerkiksi Mun on pakko painettiin tässä samassa kirjapainossa aikoinaan, eikä sekään ole Otavan kustantama kirja.

 

Koska Nimeä minut uudelleen on, kuten taisin viime kirjoituksessa mainita, palvelukustannekirja, minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että hankin kirjalleni painopaikan ja maksoin itse painokulut. Termejä selventääkseni: täyskustannesopimus kustantamon kanssa tarkoittaa sitä, että kustantamo vastaa kaikista kirjasta koituvista kustannuksista. Palvelukustannesopimus on sellainen sopimus, jossa kustantaja ja kirjailija määrittelevät mistä kustannuksista ja toimista kustantamo vastaa ja mistä kirjailija. Kirjailija voi siis sijoittaa rahaa kustannusprojektiin, jolloin tietenkin myös kirjoista maksettava palkkio kasvaa (onhan siinä omat rahat kiinni). Vaihtoehtona on vielä omakustanne, mikä tarkoittaa sitä, että kirjailija kustantaa koko projektin itse, eikä kustantamo ole prosessissa mukana. Esikoiskirjani oli täyskustanne, ja tämä toinen on palvelukustanne. Omakustanteista minulla ei ole kokemusta.

 

Kilpailutin siis painotaloja, kyselin erilaisia tarjouksia erilaisista kansista. Koin Otavan Kirjapainon itselleni sopivimmaksi vaihtoehdoksi ja olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni. Henkilökunta on ollut asiantuntevaa ja todella ystävällistä. Koska minulla ei ole kokemusta kustannusalasta (muuta kuin esikoiskirjani kautta opitut asiat), olin aluksi hieman arka ja jännitin vähän kaikkea. Otavalta vastailtiin kaikkeen mahdolliseen aina yhtä ystävälliseen sävyyn, ja siksi uskalsin myös kysellä kaikesta, mikä askarrutti. Kun menin käymään kirjapainossa syksyllä, minulle esiteltiin erilaisia kirjamalleja, sain hypistellä niitä ja miettiä minkälaiset kannet haluaisin. Lisäksi minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua kirjan painamiseen. Sovimmekin heti, että tulen katsomaan, kun kirjaani painetaan.

 

Keskiviikkona, kun menimme kirjapainolle, sisältö oli jo painettu valmiiksi. Meille kuitenkin esiteltiin tämä työvaihe tarkasti erään toisen kirjan painamisen yhteydessä. Se oli tosi mielenkiintoista. Oman kirjani sivut oli niputettu valmiiksi, jotta ne voitiin kansittaa. Oli niitä sisältösivuja aikamoinen jono siinä odottamassa kansitusta.

 

Ensin kirjat liimanidottiin (en tiedä teknisiä termejä tälle vaiheelle, mutta ei tämä termi voi kauas heittää, koska kirja on liepeellinen pehmeäkantinen ja se on liimanidottu Otavan omalla Otabind-tekniikalla). Ne vilisivät hihnalla ohitseni valkoisina kirjoina. Tämän jälkeen ne tekivät seuraavan kierroksen niin, että niillä oli kannet niskassaan ja ne menivät leikkuriin, leikkuri tasasi kirjan (kannet + sivut) ja sitten sieltä tulikin valmis kirja. Näistä vaiheista on kuvat tuossa yläpuolella. Leikkuri oli muuten tosi tehokkaan näköinen vempele. Sanoinkin, että kuinka kukaan ei ole tehnyt kauhuelokuvaa kirjapainossa. No, voi olla että semmoinen on tehty enkä tiedä sitä, minä kun en kauhuleffoja katso.

 

Ja sitten siitä, kun sain kirjan käteeni:

HUH! Täytyy sanoa, että kun pitelet käsissäsi kirjaa, johon voit olla tyytyväinen, se tunne on mahtava! En voi edes kertoa kuinka ylpeä olin, kun näin kirjan kansitettuna hihnalla ja kun sain sen ensimmäisen kerran käsiini. Perfektionisti-kirjailijalle tämä on varmaan aika harvinaista herkkua. Tällä hetkellä on lähes pilalle hemmoteltu olo. Kirja on oikeasti sellainen kuin halusinkin sen olevan. Tämä saattaa kuulostaa aika hullulta, koska usein ajatus on se, että kirjailijathan saavat aina kirjoittaa mitä he itse haluavat. En halua kuulostaa kyyniseltä, vaikealta valittajataiteilijalta, mutta on sanottava, että kyllä kustantamolla on aina oma sanottavansa kirjasta. Tai no, en tokikaan ole ollut monessa kustantamossa, mutta eivät ne toisistaan niin paljoa eroa mitä olen kuullut. Kirjaprojektit ovat aina erilaisia, mutta joka tapauksessa on muistettava, että kirjan kustannusprosessiin kuuluu aina se toimitustyö, jossa keskustellaan enemmän tai vähemmän siitä, miten kirjaa pitäisi kustantamon mielestä muuttaa. Jokainen kustantamo haluaa profiloitua tietyllä tavalla ja julkaista tietynlaista kirjallisuutta, joten on se ymmärrettävää. Toisaalta kustantamot haluavat (ja hyväksyvät) kuulemma nykyään enenevissä määrin mahdollisimman valmista matskua, joten luulisi, että käytännössä se tarkoittaisi vähemmän toimitustyötä. No, paljon ja vähän on varmaan aika suhteellista.

 

Kerran eräs tuttavani kertoi, että hänen tuttunsa on töissä kustantamossa, ja tämä tuttava on kertonut kuinka hankalia kirjailijat osaavat olla. Kirjailijat kun eivät tajua myynti- ja markkina-asioista mitään, heillä on vain ne omat luovat ja hienot ideat, jotka eivät ole läheskään aina käytännöllisiä tai myyviä, ne ovat vain taiteellisia. Hieman rinnassa roihahti, eikä kyllä rakkaudesta. Kyllä varmasti taiteilijoihin/kirjailijoihin mahtuu monenlaisia ihmisiä mukaan, en voi kieltää, mutta niinhän joka ryhmään. En kuitenkaan näkisi markkinoita ja luovia ideoita noin yhteensovittamattomina kokonaisuuksina. On kuitenkin totuuden nimissä myönnettävä, että kyllä kirjailijaksi haaveilevan täytyy olla tietoinen siitä että kirja on kirjoitetun tekstin, luovien ideoiden, kustantamon kanssa tehdyn yhteistyön, markkinoinnin, ulkoasun ja monen muun asian summa. On siis muistettava, että kirjailija joutuu tosiaan joskus tehdä kompromisseja, eikä valmis kirja ole romanttisesti täydellisen yksin kynttilän valossa kirjoitettu, vaan se on myös yhteistyötä (ja raakaa työtä). Kysymys kuuluukin, että missä menevät kirjailijan rajat, paljonko on valmis tekemään näitä kompromisseja. Jotkut ovat varmasti kirjalle vain ja ainoastaan hyväksi (ja ne hiovat tyyliä paremmaksi, opettavat suorastaan), toiset eivät. Vastaus on erilainen kirjasta riippuen.

 

IMG_2096

 

Päivä Otavan Kirjapainolla kesti muutaman tunnin. Välillä kävimme syömässä ja kahvilla eri työvaiheiden välillä. Nyt voin todella sanoa, että tiedän miten kirjani ovat syntyneet. 😉

 

Nimeä minut uudelleen JULISTE BG

 

Kirjan julkaisupäivä on siis 31.1. Koska rakastan (tai ainakin pakkomielteisesti teen sitä) organisoimista, aikatauluja ja varman päälle pelaamista, halusin kirjat painoon hyvissä ajoin ennen julkkareita. Varmuuden vuoksi. Nyt ongelma on se, että miten pystyn hillitä itseni, kun tekisi mieli lähteä heti kauppaamaan niitä.

 

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.