Grease ja oodi kirjastolle

Posted by | · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Grease ja oodi kirjastolle

Olin viikko sitten Ilmajoella katsomassa Grease-musikaalia. Onneksi menin! Siellä oltiin saatu aikaiseksi upea ja viihdyttävä musikaali. Melkein hävettää, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Greasen. Muitakin kuuluisia musikaaleja on rästilistalla. Grease oli siis toteutukseltaan hyvä. Juonessa (joka ei koske tämän esityksen toteuttajia) oli kuitenkin jotakin ikävää. Jäi ehkä hitusen paha mieli. (Pahoittelen, että nyt tulee jonkin sortin juonipaljastuksia.)

 

Mietittiin ystäväni kanssa (joka oli myös katsomassa), että Sandyn muuttuminen musikaalin lopussa ei oikein miellyttänyt. Miksi kiltteys ja kunnollisuus on asia, joka on niin usein pakko vaihtaa? No, ymmärrän tietenkin, että tällaistahan se elämässä monesti on, erityisesti teini-ikäisten keskuudessa. Elämä on raadollista ja porukan painostus on valtava. Intän silti, koska joku minussa olisi toivonut, että Danny ja Sandy olisivat päätyneet yhteen ja Danny olisi halunnut Sandyn ilman takapenkillä häsäämistä ja meikkejä ja kiiltäviä diskovaatteita. Ja viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, minkälaisen viestin esitys/kirja/elokuva/teksti antaa. Kaikilla ihmisillä on aivot, en siis tarkoita sitä, että katsojat eivät kykenisi pohtimaan tätä dramaattista käännöstä ja punnita sen eri puolia. En tosin tiedä kuinka moni tämän äärelle pysähtyy. Joka tapauksessa tuo käänne sotii sitä vastaan, mitä itse ajattelen ulkonäöstä (ja moraalistakin, mutta jos moraalisiin seikkoihin mennään, niin tekstiä tulisi enemmän. Ei mennä siihen). Ei tarvitse olla tietyn näköinen tai kokoinen. On tärkeää löytää rakkaus ja hyväksyntä itseään ja omaa ulkonälöään kohtaan, katsoa aamulla peiliin tyytyväisenä.

 

Lukemista :)

Lukemista 🙂

 

No, se siitä. Mitäs kirjoittamiselleni kuuluu? Hyvää kuuluu. Olen ollut tällä viikolla monena päivänä kirjastolla kirjoittamassa. Onneksi on kirjasto! Se on viihtyisä paikka, ja puitteet ovat siinäkin mielessä mainiot, että joka puolella on kirjoja. Niin kaunista ja rauhoittavaa. Olen mennyt kirjastolle yhdeksän aikoihin ja viipynyt siellä vaihtelevasti 3-6 tuntia. On ollut ilo nähdä, kuinka moni siellä kirjastossa käy ja erityisesti se, että siellä käy kaiken ikäisiä. Toivottavasti kirjastot pysyvät aina. Siellä tehdään kouluprojekteja, haetaan lapsille kirjoja ja musiikkia, haetaan lomalukemista, tullaan syömään eväitä, tai syömään kahvilaan (näin esimerkiksi Seinäjoella). Ja tullaan kirjoittamaan romaania, kuten minä. 🙂 Hälinä ei kumma kyllä haittaa minua ollenkaan. Kotona vaadin aina hiljaisuutta, mutta kirjastossa hälinä sekoittuu ja siitä tulee oikeastaan kotoinen olo.

 

Kun siirryn kotoa kirjastolle kirjoittamaan, tulee sellainen olo, että teen oikeasti töitä. Kotona touhutessa sellaista oloa ei tule, ja olen sen verran työihminen, että tarvitsen työajan. Olen aina ennen kirjoittanut töiden ja opintojen ohella, joten tämä ”työolo” on tullut muista töistä, ei sen ole edes tarvinnut tulla kirjoittamisesta. Mutta nyt kun kirjoittaminen on tämän hetken päätyöni, huomaan tarvitsevani jonkinlaisen rutiinin päivääni ja tahdon saada sen ”työolon”. Menen siis kirjastoon.

 

 

Tällä viikolla ilmestyi uusi Eeva-lehti. Minä ja äitini olemme siinä. Hitusen jännitti, koska haastattelu on niin henkilökohtainen. Halusimme kuitenkin jakaa tarinamme, jotta se voisi rohkaista ja antaa toivoa.

 

IMG_5482

 

 

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.