Miltä kirjailijan kesäkuu näyttää tänään

Posted by | · | Uncategorized | Kommentit pois päältä artikkelissa Miltä kirjailijan kesäkuu näyttää tänään

Ja näin vain lähti kesäkuun viimeinen kokonainen viikko käyntiin. Minne tämä aika oikein katoaa? Vastahan oli toukokuun puoliväli.

 

Kirjoittajarintamalle kuuluu tällä hetkellä enimmäkseen aivotyöskentelyä. Minulla on pari ratkaisematonta ongelmaa romaaniin liittyen ja olen nyt hieman haudutellut. Kyse on tyylillisistä seikoista. (Romaanin runko on siis nyt kasassa ja kyse on muokkaustyöstä.) Lehtikirjoituksia on tullut suunniteltua ja kirjoiteltua. Akuuteimpia työjuttuja tällä hetkellä on kaksi teologista opetusartikkelia (kuulostaapa eksoottiselta ja akateemiselta, pätevältä suorastaan). Toinen on hieman valmiimpi kuin toinen (loppusilausta vailla), ja molemmat pitäisi saada valmiiksi tällä viikolla. Olen saanut myös olla mukana erään tuttavani kirjaprojektissa lukijana ja se on ollut mieleistä puuhaa. Ei siitä kuitenkaan tässä vaiheessa sen enempää.

 

Työpisteeni tänään. Ja uudet villasukat! Ne ostettiin SBK:n kesäjuhlilta ja tuotto meni hyvään tarkoitukseen (niillä rahoitetaan lähetystyötä ja SBK:n työtä).

Työpisteeni tänään. Ja uudet villasukat! Ne ostettiin SBK:n kesäjuhlilta ja tuotto meni hyvään tarkoitukseen (niillä rahoitetaan lähetystyötä ja SBK:n työtä).

 

Helluntailainen symboliuniversumi-blogi julkaisi viime viikolla kirjoituksen NMU:sta ja siitä on kantautunut kehuja omiinkin korviini (lue kirjoitus täältä). Täytyy itsekin sanoa, että Matti Kankaanniemi todellakin osaa kirjoittaa, ja on edelleenkin ihmeellistä ja iloista, että helluntaipiirien kuuluisuus puhuu kirjastani niin ylistävään sävyyn. Kehuista puheenollen: sekä baptistikirkon kesäjuhlilla Jurvassa että juhannuskonferenssissa Keuruulla monet ihmiset kävivät tervehtimässä ja kiittelemässä kirjasta. (Ja ostivat kirjaa, se on aina kivaa kun kirja löytää uusiin koteihin.) On ensinnäkin upeaa kuulla, että kirjaani on luettu. Toiseksi on niin sydäntälämmittävää tavata ihmisiä, jotka katsovat suoraa silmiin ja kiittävät. Näissä kiitoksissa on enemmän kuin vain pikainen huikkaus luinmuutenkirjasi. Te kaikki, jotka tunnistatte itsenne tästä: KIITOS! Olen potenut viime aikoina jotakin outoa syndroomaa, enkä ole kokenut olevani kovinkaan maineikas/aikaansaava/hyvä kirjailija. Kun tapaa ihmisiä, joille kirjallani (tai kirjoillani) on ollut merkitystä ja joiden katseesta ja sanoista näkee, että he tarkoittavat sanojaan, se tekee ihmiselle hyvää. Todella hyvää. Toistan nyt sitä samaa mantraa, jota toistelen koko ajan muutenkin: kehukaa kehukaa kehukaa! Kehukaa toisianne. Me ajattelemme liian usein, että ”eihän se nyt minun kehujani varmaan kaipaa, tietää se varmaan muutenkin onnistuneensa”. Tiedän esimerkiksi todella lahjakkaita musisoijia, joista voisi ajatella juuri näin. ”Heitä on varmasti kehuttu niin paljon, että olisi hupsua mennä kehumaan heitä. Mitä he minun kehuillani…” Mutta uskokaa tai älkää, nämä ihmiset kaipaavat kehuja. Kaiken lahjakkuutensa keskellä he kokevat epävarmuutta ja vastoinkäymisiä ja tulevat todella onnellisiksi kehuista. Ja kehujen antajana voin kokea iloa siitä, että saan toisen ihmisen iloiseksi. Se on mielestäni yksi ihanimmista tunteista, kun saa olla iloinen toisen ilosta! 🙂

 

Kirjoja myymässä SBK:n kesäjuhlilla. Näiden juhlien + juhannuksen kirjamyyntisaldo oli aika kiva :)

Kirjoja myymässä SBK:n kesäjuhlilla. Näiden juhlien + juhannuksen kirjamyyntisaldo oli aika kiva 🙂

 

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, kuinka onnekas olen, kun saan tehdä sitä mistä olen haaveillut. Teini-iässä, vielä silloin kun elin omien ongelmieni keskellä, ajattelin, jonakin päivänä haluan tehdä jotakin sellaista, mikä auttaisi muita ihmisiä. Jotakin merkityksellistä. Koen, että nyt teen sellaista niin seurakunnassa kuin kirjallisuudenkin puolella. Olen syvästi kiitollinen ja myös ihmetyksissäni tästä kaikesta, mitä minulla on. Olen elossa, voin hyvin. Siinä on paljon aihetta kiitollisuuteen ja vielä sen lisäksi saan tehdä asioita, joista nautin: kirjoittaa, olla ystävien kanssa, harrastaa urheilua jne. (Oli aika, kun perinnöllisen sairauden ja sen tuomien operaatioiden vuoksi jouduin kokea sen, mitä on olla, kun ei voi esim. urheilla. Eihän elämä toki siitä ole kiinni voiko liikkua vai ei, mutta se on hyvä bonus, josta olen joka päivä kiitollinen.) Asioita ei saisi ottaa itsestäänselvyytenä aivan kuin kaikki hienous kuuluisi meille automaationa. Tällaisella asenteella tulee usein tyytymättömäksi ja vaativaksi. Tosiasiassa me emme ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi myöskään viedä täältä mitään pois, kaikki on lahjaa ja lainaa.

 

Ihan pian on tulossa iso lehtijuttu isoon, arvostettuun lehteen, ja siitä voitte lukea lisää tarinastani. Vinkkailen siitä piakkoin 😉 Kaiken kaikkiaan kesäkuu näyttää ja tuntuu nyt oikein hyvältä.

 

<3: Sara


No Comments

Comments are closed.